Versaillesin olympiaradoilla vaaditaan kontrollia ja sujuvuutta yhtä aikaa - ratamestari Johanna Mikkola opintomatkalla SM-kisojen alla

Versaillesissa rakentaa ranskalainen Gregory Bodo, 45. Hänen parinaan on kokenut espanjalainen Santiago Varela Ullastres. Ja teknisenä neuvonantajana paikalla häärii brasilialainen Guilhermo Jorge. Mukana tiimissä on myös Suomen Johanna Mikkola. Bodo on suomalaisittain uusi nimi. Siviilityönään markkinointia Pohjois-Ranskan Metzissä ja Nancyssa opettava Bodo on nouseva nimi, joka on jo jonkin aikaa joutunut raivaamaan viikoistaan enemmän aikaa radanrakennukselle kuin varsinaiselle ammatilleen. Opettaa hän ehtii nykyään vain päivän tai kaksi viikosta. Kaikki muu aika menee ratamestarin hommissa. ”Ja tietenkin Pariisi 2024 on aikabudjetissa ihan oma lukunsa”, hän naurahtaa.Bodolle on kristallinkirkasta, minkälaisella ratsastuksella Versaillesin olympiaradoilla pärjää: "Taitavalla", hän luonnehtii ensin. "Sellaisella, missä kontrolli ja tasapaino pysyvät, jossa vallitsee harmonia ratsastajan ja hevosen välillä ja jossa vauhtia pystyy säätämään nopeasti ja portaattomasti."Bodo vinkkaa, että karsintapäivänä erityisesti tie vesihaudalle ja haudalta seuraavalle esteelle tulee vaatimaan taitoa. Esteet on rakennettu varta vasten näihin kisoihin, ja niitä maalataan ja nikkaroidaan radan vieressä tarvittaessa kisaviikonloppunakin. Aivan viime hetken vaihdoksia tulee. Esimerkiksi joukkuepäivänä käytössä ollut vesieste meni vaihtoon.Mikkola on Pariisissa eräänlaisella opintomatkalla. Kommunikoinnin kanssa on ajoittain haasteita, sillä Versaillesin estetiimi puhuu keskenään ranskaa ja espanjaa aina kun pystyvät ja englanti jää helposti sivurooliin. Mutta ei näitä oppeja ihan suoraan Suomen olosuhteisiin tuoda. Mikkola rakentaa seuraavaksi SM-kisoissa ja yksi siellä starttaava ratsastaja jo viestittikin hänelle, että ”älä nyt liikaa inspiroidu siellä Pariisissa.” Ei pelkoa. Näitä ratoja ei Suomessa voi rakentaa. "Joo en. Ypäjällä ei nähdä vesi-vesi -sarjaa, eikä näitä muitakaan ratkaisuja, joilla me täällä yritetään tehdä eroa näiden maailman parhaiden ratsukoiden välille", Mikkola naurahtaa. Maanantaina klo 15 Suomen aikaa alkavan karsintaluokan tarkoitus on pudottaa yli puolet matkan varrelle, sillä 74 lähtijästä 30 starttaa henkilökohtaisessa finaalissa. Estekorkeus on tapissa: 165 senttiä, aika on tiukka ja välit sellaisia, että ne voi ratsastaa yhdellä askeleella enemmän tai vähemmän, Mikkola toteaa. Tämä riittää jo seulomaan jyvät akanoista, mutta ei välttämättä jyviä jyvistä. Mitä keinoja siis jää jäljelle? Optisuudella leikkiminen. Väreillä. Jos este sulautuu sen takana olevaan maisemaan, hevonen pudottaa puomin helpommin. Kannattimet ovat laakeita ja puomit keveitä, joten ne tulevat alas helposti. Hevosen omasta etenemisrytmistä on myös paljon kiinni. Mikkola teki tilaston siitä kuinka monella laukka-askeleella ratsastajat suorittivat joukkuefinaaliradan. Ruotsin Henrik von Eckermann käytti kaikki rataan piirretyt askeleet, mutta oli kuitenkin 2,5 sekuntia alle enimmäisajan, koska hänellä on luonnostaan niin nopea hevonen King Edward. Moni muu jätti askeleita väliin, mutta ei pystynyt von Eckermannin aikaan. Ruotsalaisratsukko onkin Mikkolan kultamitalisuosikki nyt, kun jenkki Kent Farrington ei starttaa hevosensa allergisen reaktion takia. ”Ja lisäksi Shane Sweetnam, Scott Brash, Harry Charles ja koko Ranskan joukkue...""Versaillesissa pärjää varmimmin, jos on tehnyt paljon viiden tähden isorahaisia luokkia. Niistä saa olympiaradoille juuri oikeanlaista kokemusta."

Versaillesin olympiaradoilla vaaditaan kontrollia ja sujuvuutta yhtä aikaa - ratamestari Johanna Mikkola opintomatkalla SM-kisojen alla

Aiheeseen liittyvää