Veteraanien mitalikolmikko iloitsi siitä, että heitä ei työnnetä vesihautaan. "Meillähän menisi luut poikki", kultamitalisti Camilla Segercratz veisteli muiden kompatessa vieressä. "Eikä olisi näin montaa täällä haastateltavana", totesi realistisesti hopeamitalisti Petri Korhonen.Eivät he nyt sentään niin vanhoja ole, iältään 57, 55 ja 50. Veteraanien alaikärajan ollessa 45. "Hevonen pelastaa tarvittaessa", Segercrantz kertoi voittavaksi taktiikaksi Coriostrolla (Cagliostro - Casanova) veteraanien mestaruuskisassa, jossa finaalipäivän toiselle kierroksella puomit nousevat jo 120 senttiin."Siinä alkaa katsella pikkasen jo hevonen ja ratsastajakin, että onpas ne nyt korkeita", Camilla Segercrantz totesi. Radalla hän piti tasaisen hyvän rytmin, niin kuin valmentaja Sanna-Kaisa Selin oli opastanut. Hevonen on omakasvatti, ja oma tytär Teresa on mennyt sillä aiemmin kenttää."Sitten hän meni opiskelemaan ja sitä myötä lopettamaan, niin mä otin tämän itselleni."Taktiikkana on ollut ottaa hevonen kesälaitumelta takaisin talliin juuri mestaruuksien alla ja se näyttää toimivan. Segercrant kertoo kilpailevansa "yhden hevosen taktiikalla".Omakasvatti on Cagliostrosta, jolla hän päätti astuttaa Andrus Kallasteen kasvattaman, sairastelun jälkeen kilpatauolle jääneen torintammansa Corufeen (Casanova - Hermelin) heti kun ori Suomeen tuli.Segercrantz kertoo tilanneensa "vähän isomman", mutta muuten sai juuri sitä mitä halusikin. Paremmankin, sillä sen, että tämän hevosen luonne on täyttä kultaa vahvistaa Selinkin.Selin kuvailee oppilaansa ja hänen hevosensa, lempinimeltään Spinnin "ehdottomiksi mestareiksi tällä tasolla"."Hyvä rytmi, sopivan varovainen hevonen, ja rohkeutta, sillä kyllä tässä melkein nollaa täytyy mennä. Camilla ja Spinni ovat yhdessä rohkeita". Selin jatkoi ja täsmensi, että hevonen on sitä laatua, joka hyppää eniten sydämellä ja tahdolla. . Matkailusihteerinä yliopistolla työskentelevä Segecrantz kuvailee itseään "tavoitteelliseksi harrastajaksi, jonka menestyksen salaisuus on suurisydäminen hevonen".120-luokkia ei tule hypättyä kovin usein. Viimeksi hän muistaa hypänneensä näin isoa keväällä Ainossa."Se, että puomit tuntuu isoilta, on päässä", hän sanoo ja koputtaa kypäräänsä, mutta toteaa myös, että kun hevosella on se kaikkien ratsastajien himoitsema suuri sydän, sitä ei pidä tuhota. Korhonen letkautti, että hän olisi tarvinnut vielä kolmannen kierroksen, sillä oli ainoa, joka selvitti viimeisen kierroksen nollilla. Ensimmäinen kierroskin olisi voinut mennä nollilla, mutta aina voitontahtoinen Korhonen pääsi yllättämään itsensä, kuten on käynyt joskus aikaisemminkin, ja siitä oli seurauksena liiankin kova vauhti - ja puomi."Mutta heppa on noussut hyvin tälle tasolle, sillä ehkä pääsee isommillekin esteille", hän jatkoi. "Ja on mulla niitä hevosia kotona enemmänkin, jos joku vaikka tarvii."Pronssimitalille nousi Virpi Mäki-Opas, joka oli liikkeellä niin ikään omakasvatilla, Captain Cagliari on myös Cagliostrosta. FWB-hevosia kasvattava Mäki-Opas kiitteli siitä, että veteraanejakin muistetaan omalla mestaruuskisalla. "Tälle kaudelle on ollut vain yksi hevonen, ja sen kanssa ei aina ole ollut helppoa. Niinpä mitali tuntuukin tosi hyvältä."Hevonen vaatii "vitsikästä luonnetta", sillä on milloin minkäkinlainen. "Aikamoinen drama queen, vaikka ruuna onkin." Tulokset täällä
