Näin SRL:n syyskokouksen alla Hevosurheilu Ratsastus lähetti samat viisi kysymystä kolmelle olympialajin parissa toimivalle lajiaktiiville, ja pyysi heiltä näkemystä liiton toiminnasta, olympialajien tulevaisuudesta ja uudesta urheiluorganisaatiosta. Kenttäratsastuksen ja kouluratsastuksen asiantuntijat vastasivat kysymyksiimme.Petri Tolmunen, kenttäratsastuksen olympiaprojektiryhmän asiantuntija1. Mitkä ovat mielestäsi liiton ensi vuoden painopistealueet ja tavoitteet? Millä konkreettisilla teoilla niihin pyritään?Olen seurannut tavoiteasetantaa vain urheilun osalta ja sen osalta tavoiteasetanta on selkeä. Tulosten saavuttamiseksi uutta urheiluorganisaatiota on kehitetty määrätietoisesti. 2. Miten urheilun mittava organisaatiouudistus on mielestäsi onnistunut? Onnistumista on mielestäni liian aikaista arvioida. Organisaatiouudistus on vasta käynnistynyt ja uusien prosessien sekä toimintapojen kehittäminen vie oman aikansa. Uuden organisaation ja siihen valittujen henkilöiden onnistuminen mitataan lähivuosien urheilumenestyksellä, erityisesti vuoden 2028 Los Anglesisin olympialaisissa. Vertailuna on hyvä käyttää Pariisin 2024 tuloksia. Kehitystyössä tulee asettaa urheilijat ja heidän tiiminsä keskiöön, sillä tulokset syntyvät urheilijoiden ja valmentajien yhteistyöllä. Jokaisella huippu-urheilijalla on oma tiiminsä, jonka osaaminen ratkaisee kehittymisen ja tuloksentekokyvyn.Urheiluorganisaation tulee keskittyä tukipalveluiden kehittämiseen sekä resursoimaan ja tukemaan näitä huipputiimejä. Urheiluorganisaation valittavien henkilöiden tulee edustaa lajiensa huippuosaamista.3. Onko realistista odottaa arvokisamenestystä lähivuosien arvokisoissa?SRL/Hujo on asettanut tavoitteeksi koulu- ja kenttäratsastusjoukkueiden sekä esteratsastuksen yksilöurheilijoiden saamisen Los Angelesiin 2028. Tämä tavoite vaikuttaa tällä hetkellä kenttäratsastuksen osalta erittäin haastavalta, mutta ei mahdottomalta. Vuoden 2026 osalta puhutaan lähinnä yksilöurheilijoiden osallistumisesta arvokilpailuihin, ei vielä varsinaisesta menestyksestä. Suomella pitäisi olla kilpailukykyinen kenttäratsastusjoukkue kasassa jo kilpailukauden 2027 alussa, jotta pystytään kilpailemaan joukkuepaikoista Los Angelesiin. Tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan erittäin hyvin suunniteltu ja onnistunut kilpailukausi vuonna 2026 kaikilta potentiaalista ratsastajilta.4. Ovatko liitossa kilparatsastajien ja harrastajien asiat ja niiden tärkeys tasapainossa?Tämä vastakkainasettelu on mielestäni turhaa. Meitä kaikkia tarvitaan yhteistyöhön kehittämään lajiamme eteenpäin muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa meitä yhdistävä tekijä on hevosten hyvinvointi.5. Onko lajin edunvalvonta, markkinointi ja viestintä hoidettu liitossa mielestäsi hyvin?Oma kokemukseni edellisen olympiadin aikana tekemästäni yhteistyöstä SRL:n viestinnän kanssa on myönteinen.Edunvalvontaan en osaa ottaa kantaa, onko SRL:llä erillistä edunvalvontaohjelmaa? .Sonja Lesch, Kouluratsastuksen Kannatusyhdistys KorKin puheenjohtaja1. Mitkä ovat liiton ensi vuoden painopistealueet ja tavoitteet? Millä konkreettisilla teoilla niihin pyritään?”Tähän on oikeastaan mahdoton vastata täysin, koska toimintasuunnitelma ei sisällä juuri lainkaan konkreettisia toimenpiteitä. Kun seuraa lajia monesta eri näkökulmasta – harrastajana, seura- ja yhdistystoiminnan kautta ja kilpailukentillä – näkee, että tavoitteet sinänsä ovat oikeat: hevosen hyvinvointi, osaaminen, vaikuttamistyö ja kansainvälinen kilpailukyky. Mutta ilman käytännön askelia nämä jäävät enemmän otsikkotasolle.Vuosi 2026 on nykyisen strategian viimeinen vuosi, ja sen pitäisi olla juuri se vaihe, jossa lupaukset lunastetaan ja arvioidaan avoimesti. Nyt toimintasuunnitelmasta puuttuu se konkreettinen ”miten”, jonka pohjalta painopisteitä voisi arvioida. Kentältä nousee vahvasti toive siitä, että esimerkiksi valmennusjärjestelmä lujitettaisiin ennen uuden strategian alkua, hevosen hyvinvointi vietäisiin käytännön toimintatavoiksi eikä ainoastaan viestinnän teemoiksi, ja vaikuttamistyö muutettaisiin pitkäjänteiseksi laajemmaksi kokonaisuudeksi.Lisäksi toivotaan selkeämpää viestintärytmiä ja avoimempaa päätöksentekoa: viikkokoosteita, päätösten perusteluja ja nopeaa reagointia sekä kriiseihin että positiivisiin, kentältä nouseviin hetkiin. Nämä ovat asioita, joita toimintasuunnitelmassa ei vielä ole näkyvissä, mutta joita lajiaktiivit ja harrastajat toivovat erittäin laajasti.Uuden strategian 2027–2030 valmistelu ensi vuonna pitäisi rakentaa laajoihin kuulemisiin ja nykyisen strategian rehelliseen arviointiin. Kenttä kaipaa avoimuutta ja selkeästi palvelulähtöisempää otetta, jotta painopisteet eivät jää sanahelinäksi”.2. Miten urheilun mittava organisaatiouudistus on mielestäsi onnistunut?”Rakenneuudistus oli tärkeä, ja valmennuksen puolella se on tuottanut paljon hyvää: osaaminen on koottu oikeisiin käsiin ja HUJO-malli on koonnut huippuluokan asiantuntijat yhteen. Tämä on vahva perusta. Samalla on kuitenkin selvää, että rakenteet muuttuvat nopeammin kuin toimintakulttuuri. Keskustellessani ratsastajien ja valmentajien kanssa eri puolilta maata törmään samoihin havaintoihin: vastuunjaoissa on edelleen epäselvyyttä ja avoimuuden taso vaihtelee.Tässä vaiheessa olisi tärkeää varmistaa organisaatiolle työrauha ja selkeyttää viestinnän, tiedottamisen ja tukitoimintojen roolit. Laadukas, tasainen ja ammattimainen, ulospäin näkyvä tekeminen on välttämätöntä, jotta myös kumppanit ja seuraajat näkevät hyvän työn. Ylipäätään vuosi 2026 olisi täydellinen hetki tehdä uudistuksen viimeinen vaihe loppuun, jotta seuraava strategia voi rakentua vahvalle pohjalle.”.3. Onko realistista odottaa arvokisamenestystä lähivuosina?”Kyllä on! Menestys ei kuitenkaan synny sattumalta, vaan vaatii vahvoja rakenteita, pitkäjänteisyyttä ja systemaattista valmistautumista.Realistinen menestys edellyttää, että kansainvälinen arki nivoutuu osaksi valmennusjärjestelmää, tukimalleista tehdään selkeitä ja läpinäkyviä ja urheilustrategia rakentuu yli yksittäisten hallituskausien. Lisäksi olisi tärkeää vahvistaa HUJOn asema institutionaalisesti, jotta huippu-urheilun johtaminen ei ole altis ”poliittisille” muutoksille. Tämä tuo jatkuvuutta ja legitimiteettiä. Itse olen optimistinen: osaamista ja lahjakkuutta on, mutta rakenteiden pitää nyt tukea sitä johdonmukaisesti tulevina vuosina.”.4. Ovatko kilparatsastajien ja harrastajien asiat tasapainossa?”Tasapaino on strategian tasolla vahva tavoite, mutta arjen tasolla se ei aina toteudu. Harrastajapuoli on suomalaisen ratsastuksen laaja perusta, ja heidän suuntaansa toivotaan selkeämpiä ja helpommin saavutettavia palveluita. Kentällä puhutaan paljon siitä, että harrastajille pitäisi olla matalan kynnyksen kanava, josta saa nopeasti vastauksia arjen kysymyksiin – esimerkiksi liiton ylläpitämä pikaviestintäkanava, jossa ei tarvitse miettiä oikeaa yhteyshenkilöä tai organisaatiokaaviota.Kilparatsastajien tarpeet ovat erilaiset, mutta yhtä perustellut. He kaipaavat selkeää tietoa, avoimia toimintatapoja ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Heidän näkökulmastaan liiton pitäisi toimia palveluorganisaationa, joka tukee urheilijan arkea konkreettisilla työkaluilla. Yksi tällainen olisi moderni, yhtenäinen SRL App, joka kokoaa yhteen valmennukset, kilpailukalenterin, ilmoittautumiset, kausikohtaiset muistutukset ja ajantasaisen tiedon niin kotimaasta kuin FEI-tasolta. Sovellus voisi henkilöityä käyttäjän mukaan – harrastajalle omat sisällöt, yrittäjälle omat ja eri tason kilpaurheilijoille omat.Haluan kysymyksestä poiketen nostaa erityisesti esiin myös ratsastusseurat ja yrittäjät, jotka ovat yhdessä koko lajin toiminnallinen selkäranka. Ilman elinvoimaisia seuroja ei synny kilpailuja, nuorten polkua eikä yhteisöllisyyttä. Ilman yrityksiä ei synny hevosten hoitoa, valmennusta tai harrastuspaikkoja. Heidän edunvalvontansa ja käytännön tukensa ovat koko lajin elinehto. Liiton tulisi siksi olla yhtä lailla palveluorganisaatio seuroille ja yrittäjille – tarjota tukea, selkeää tietoa ja työkaluja usein intensiivisen ja taloudellisesti herkän arjen pyörittämiseen.Minulle harrastus, seuratoiminta, yrittäjyys ja huippu-urheilu eivät ole neljä erillistä maailmaa, vaan saman ekosysteemin eri osia. Kun osaaminen kasvaa, toimintakulttuuri selkiytyy ja viestintä on ajantasaista, koko yhteisö hyötyy – harrastajat, seurat, yrittäjät, valmentajat, nuoret ja kilparatsastajat. Siksi pidän erittäin tärkeänä, että toimintasuunnitelma määrittelee selkeästi, mitä tehdään, kenelle tehdään, miten se tehdään ja millä resursseilla. Vain silloin tavoitteet muuttuvat paperista toiminnaksi”..5. Onko edunvalvonta, markkinointi ja viestintä mielestäsi hoidettu hyvin?”Tässä on mielestäni suurin kehittämisen paikka. Strategia korostaa yhteiskunnallista vaikuttamista, mutta käytännössä toiminta näyttäytyy ulospäin melko reaktiivisena. Viestinnän varassa seuraaville se voi ajoittain näyttää hitaalta tai epäselvältä, mikä on sääli, sillä lajin potentiaali on valtava.Liitto voisi olla aidosti moderni palveluorganisaatio, jos se reagoisi nopeasti tilanteisiin, jotka luovat lajille näkyvyyttä – myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kriisitilanteissa ensimmäisen tiedotteen pitäisi tulla neljän tunnin sisällä, jotta tilaa epäluuloille ja väärinymmärryksille ei synny. Päätöksistä olisi hyödyllistä tarjota sekä virallinen että selkokielinen versio, jossa kerrotaan suoraan, mitä asia tarkoittaa käytännössä seuroille, yrittäjille ja harrastajille.Yritysyhteistyössä taas olisi hyödyllistä korostaa hevosen hyvinvointia, nuorten harrastamista ja huippu-urheilua kolmena kantavana teemana. Avoimet ja ymmärrettävät yhteenvedot sponsoriyhteistyöstä lisäisivät luottamusta. Lähetimme samat kysymykset myös Esteratsastuksen Kannatusyhdistyksen Erkki ry:n puheenjohtajalle, mutta hän ei vastannut kyselyyn.