Vionetan talvitreenit - huipputamma palaa kilparadoille

Linnea Haukilehdon satulan alta tuttu Vionetta (Savelan Hemuli - Hornavili) tekee paluuta kilparadoille. Vasta 11-vuotiaaksi kääntyvä tamma on ollut pois radoilta loppuvuodesta 2024 asti. Se astutettiin vuonna 2024 Rannan Ruhtinaalla ja varsoi tämän vuoden kesäkuussa, mutta varsa kuoli. Omistaja Janina Ristolainen on päättänyt, että tulevana vuonna tamma kilpailee, ja kukapa muu sillä menisi kuin luottokuski Haukilehto, 35. Säpäkkä tamma Vionetta on kova nimi suomenhevosluokissa, erityisesti muistetaan vuosi 2023, jolloin tamma otti 9 ykkössijaa, joukossa voitto Helsinki Horse Show'n suomenhevosten TOP10-finaalissa. .Vionetta kansallisrotuisten nopein ja tarkin, maajoukkuekapteenin ohjeilla – katso video voittoradasta. Haukilehdolla riittää ratsastettavia kotimaisessa rodussa. Hän suunnittelee kisakautta myös Kai-Keikarille (Ponuveikko - Ellun Voi), Ypäjä Rokille (Ponuveikko - Samuli), Jippikayheille (Kiripassi - Jeppo) ja Vaahterikon Ryminälle (Corleone - Repen Poika), viime vuoden mestaruuskultamitalistille.Vuosi 2025 oli menestyksekäs."Kaikki hepat olivat vireessä. Vaahterikon Ryminä teki huiman kehityksen ja nousi 110-luokkiin. Se on tosi hienolaukkainen, elastinen ja varovainen. Ja rohkeakin."Kai-Keikarilla on jo kvaali Helsinki Horse Show'n finaaliin. Toinen tässä vaiheessa mukaan kvaalannut on Saara Junnila-Ojalan ratsastama Niittykorven Ruska. Loppukilpailuun mahtuu mukaan paljon ratsukoita, semifinaalin 12 parasta sekä karsintojen voittajat, yhteensä 15. Ensimmäiset kisat ovat jo parin viikon päästä Ainossa (23.-25.1.), ja sen jälkeen Ypäjällä ratsastetaankin helmikuun alussa (5.-8.2.) jo semifinaali. SRL:n sivuilla olevissa sarjakilpailutuloksissa lukee tätä kirjoittaessa "Finaaliin osakilpailujen voittajat ja semifinaalin 22 parasta ratsukkoa" mutta näppäinvirheen mahdollisuus on olemassa. Haukilehto on toiveikas myös muiden suomenhevosluokkien, kuin Pohjolan suhteen vuonna 2026. Moni on jäänyt kaipaamaan isompia estekorkeuksia suomenhevosille, Haukilehto näyttää kuuluvan heihin. "Jos ensi vuonna saataisiin oikein 110-luokkia, saa nähdä." . TalvitreenitTapaninpäivänä Javelan maneesilla Haarajoella harjoiteltiin 40 minuutin tehopätkä maapuomeilla, ristikoilla ja pikkupuomeilla. Suoruutta, tarkkuutta, täsmällisyyttä, notkeutta. "Verryttely on aina samanlainen, kevyttä hölkkää ensin eteen-alas ja taivutellen, sitten vasta aloitetaan työskentely. Kotitreeneissä tehdään paljon puomeilla ja kavaleteilla, tehtäviä vaihdellen kisakauden ja hevosen koulutustason mukaan", Haukilehto kertoo. Sinänsä nämä estetehtävät näyttävät samanlaisilta kaikkialla maailmassa ja niitä tekevät kaikki kilparatsastajat maailman rankingkärjestä alkaen. Hän rakensi 7 puomin maapuomisarjan kolmen metrin välein niin, että osa puomeista oli irti toisesta päästään ja keskimmäinen vähän korkeammalla kuin muut. "Joutuu niissä kohdissa vähän enemmän nostelemaan jalkojaan."Maapuomit mentiin molemmissa askellajeissa, molempiin suuntiin. Lisäksi keskellä maneesia oli S-muotoinen kaariympyrä, jossa kolme estettä 16 metrin päässä toisistaan. Tätä mentiin neljällä ja viidellä laukka-askeleella laukan tempoa ja kaarta vaihdellen. "Useimmiten esteet pysyvät kotona pieninä, toki joskus pitää hypätä myös sitä kisakorkeuttakin, mutta ei joka treenissä." Puomien ei tarvitse olla korkeita, kun treenataan niitä asioita, joita esteradalla tarvitaan, eli asioita, jotka tapahtuvat esteiden väleissä. Askeleen pituutta, kääntymistä ja suoruutta."Tarkoitus aina vaihtaa laukka kaaren suuntaiseksi ja olla keskimmäisellä esteellä mahdollisimman suorassa."Haukilehto ei tee ongelmaa laukanvaihdoista. Hän sanoo, että kyllä suomenhevonen ne oppii, kun alusta pitäen opetetaan. Se on ennen muuta tasapainokysymys, josta ei kannata lähteä tekemään mitään elämää suurempaa ongelmaa. Näillä molemmilla hevosilla laukka vaihtui askeleessa aivan itsestään.Kun maapuomit oli menty tarpeeksi monta kertaa, ne kerättiin pois ja asetettiin pystyesteiden eteen johteiksi maahan. Hypyt pidettiin matalina, ehkä 40 senttisinä, pari viimeistä kertaa keskimmäinen puomi oli ehkä 70 sentissä. Puomit auttavat, että ollaan aina oikeassa kohdassa. Tällainen jumppa parantaa ratsastettavuutta, kun se tehdään sillä lailla, että hevonen on irtonainen ja kevyellä tuntumalla.. Linnea Haukilehto pitää valmennustunnin samalla Päällikölle (Musta-Magia - Kihis), jolla ratsastaa hänen oppilaansa Emma Kivimäki.Päälliköllä oli hyvä kausi sen parannuttua aiempana vuonna häirinneestä jännetupin tulehduksesta toisessa etujalassa. "Se pysyy kurissa, kun hoitaa huolellisesti ja kylmää jalkaa", Kivimäki kertoo."Kaudella 2026 jatketaan suomenhevosten Pohjola-sarjaa ja varmaan mestaruuksiin myös", Kivimäki suunnittelee.Nämä kaksi hevosta ovat aivan erilaiset. Päällikkö etenee rauhallisessa, pitkähkössä, tasatahtisessa laukassa, Vionetta on sähäkämpi, ja menossa vähän joka suuntaan. Kun tunti on ohi, tamma jatkaisi vielä toisen samanmoisen.Kevyt hiki saatiin pintaan molemmille. Eteen-alas -loppuverryttely, loppukäynnit samalla puomeja pois kantaen, sillä seuraavat vuoron varanneet ovat jo tulossa.Ensi viikolla treenejä on jo kaksi. Siitä se lähtee, kisavuosi 2026. . Aroha on maoria ja tarkoittaa rakkauttaHaukilehdon kasvatit ovat etuliitteellä Aroha. "Se nimi (Aroha) ihan vaan keksittiin, se tarkoittaa Uusi-Seelannissa maorin kielellä rakkautta. Aroha on myös melkein lyhenne vanhempieni nimestä, Ahti ja Ritva Haukilehdosta", hän valaisee. Alunperin suomenhevosinnostus johtuu äidistä Ritva Haukilehdosta, joka osti Ritun Tähden (V.T. Ajatus - Aatu) vuonna 1997. "Äitiä kutsutaan myös Rituksi, joten olihan se tamma pakko ostaa."Sen jälkeen tuli Sadun-Posti (Vilkki - Puhemies). Molemmat tammat olivat erinomaisia periyttäjiä. Sadun-Posti jätti Koivumäen Kosketuksen (Hornavili - Vilkki), joka on 2015 syntyneen Vionetan ja 10 vuotta vanhemman Hermionen (Hermeli) emä. "Ostettiin aikoinaan siis sekä Sadun-Posti ja Koivumäen Kosketus yhtäaikaa, Koivumäen Kosketus oli maitovarsa silloin."Noihin aikoihin Haukilehto ajatteli vielä, että puoliveriset ovat niitä oikeita kilpahevosia, mutta jossakin vaiheessa tilanne kääntyi. "Varmaan muhun tarttui Ypäjältä sellainen tietty suomenhevosen arvostus", hän arvelee opiskeluajoistaan ratsastuksenohjaajaksi. Siviiliammatiltaan Haukilehto on ensihoitaja ambulanssissa. Omakasvatilla oli vissi osuus rotuinnostuksessa. "Hermionen kanssa mä näin minkälainen on hyvä suomenhevonen."Vielä koronavuosien aikaan hänellä oli lainassa Tuisku Kivikosken cardentolainen Ilene, mutta se jatkoi matkaansa ja myytiin muualle. Lämminverisiä on yhä, jopa omaa Aroha-kasvatusta, mutta käytännössä Haukilehto ei niitä usein enää pääse ratsastamaan. "Tällä hetkellä kotona on kaksivuotiaaksi kääntyvä Aroha Orion (Ogano). Ehkä sen satulaan sitten", Haukilehto naurahtaa. Ensi vuodelle ei ole tammoja tiineenä. .Paluu satulaan 20: Kohosiko kunto, putosiko paino?

Vionetan talvitreenit - huipputamma palaa kilparadoille

Aiheeseen liittyvää