Yllättävä nimi Ypäjän lähtölistalla – edellinen startti 150-tasolla, nyt uusi aloitus metristä

Sunnuntai 31. heinäkuuta vuonna 2011. Aki Hannula starttasi Mg Glendoralla Tapiola GP:n korkeudella 150 senttimetriä.

Menestystä ei tullut, mutta se ei johtunut siitä, etteikö ratsastaja tai hevonen olisi tasolle pystyneet.

"Silloin paikat alkoivat huutamaan hoosiannaa ja olemaan niin hajalla, että oli tuskaa lähteä hevosen selkään", hän muistelee.

Tekeminen oli vaikeaa, joten Hannula jätti kilparadat. Hän lähti tyttärensä Krista Hannulan kanssa Saksaan.

Kolmisen vuotta sitten isä-Hannula palasi takaisin Suomeen, tytär jäi ulkomaille.

"Täällä pidin vähän valmennuksia ja koko ajan kyti ajatus kilpailemisesta, mutta edelleen mietin, kestääkö paikat. No, eihän ne kestäkään, jos tätä joutuisin tekemään täyspäiväisesti, kuten ennen vanhaan."

Hannula kertoo pudottaneensa painoa ja muutenkin kroppaa on huollettu sen verran, että radoille paluu tuli mahdolliseksi.

Hannula korostaa avovaimonsa Nina Kakriaisen roolia, joka on korvaamaton. Kakriainen harrastaa myös ratsastusta, ja pariskunnalle on siunaantunut pari hevosta.

"Jossain vaiheessa tuli visio, että jos meinaisin takaisin satulaan. 1,5 vuotta mietiskelin ja pikkuhiljaa olen noussut kyytiin ja kokeilemaan.

Päävastuu hevosten liikuttamisesta on Kakriaisella, mutta Hannula on selvästi motivoitunut tekemään töitä paluunsa takia.

Yllätys lähtölistalla

Nyt ollaan siinä pisteessä, että monet hieraisivat silmiään vilkaistessaan Ypäjän Indoor Jumping -kilpailujen lähtölistaa – jos siis tajusivat katsoa sitä metrin luokan kohdalta.

Aki Hannulan nimi on siellä kahteen kertaan, kerran perjantaina ja kerran lauantaina. Tuloslistalla Hannulan ja AH Challengerin (Contendro I – Levantos I) kohdalla on puhdasta nollaa estevirheistä, mutta toiselta radalta tuli pari aikasakkoa.

Miltä tuntui pukea kisatakki ylle ja lähteä radalle?

"Olihan se aikamoista 11 vuoden jälkeen, kyllä jännitti, sehän on selvä."

Ensimmäisellä radalla perjantaina Hannula sai pohjekramppeja ja otti pidempiä reittejä, mikä selittää kaksi aikavirhettä, mutta lauantain radan jälkeen hän toteaa, että meno oli jo normaalimpaa ja paljon parempaa.

"Täytyy sanoa, että ratsastajan fysiikalla on iso merkitys. Ei sitä tajunnut silloin, kun oli itse kunnossa. Nyt, kun tähän on tullut etäisyyttä tajuaa, että täytyy alkaa huoltaa itseään, jos tämän meinaa ottaa tosissaan."

Hannula aloitti ratsastamisen maltilla – viime maanantaina, ja siten, että avopuoliso verrytteli hevosen hänelle valmiiksi.

"Laukkailin ja tunnustelin. Torstaina olin 15 minuuttia hevosen selässä, mutta olen joka kerta ottanut pieniä hyppyjä."

Valmistautuminen Ypäjän kilpailuun oli ratsastajan kohdalla lyhyt, mutta Hannulalla on allaan niin monta rataa, ettei metrin korkeus tuntunut pahalta.

"Ei tuo nyt niin hirmuiso ole, ja nyt ratojen jälkeen tiedän heikot kohtani. Fyssarit sitten kertokoot, mitä minun pitää tehdä ja noudatan ohjeita sitten orjallisesti", hän naurahtaa.

Seuraava startti on jo mielessä. Se on todennäköisesti Ypäjällä maaliskuussa, ja 110-luokassa, kun kvaalit on nyt taskussa.

"Ei tässä mitään, jatkan niin, että olen pieniä pätkiä selässä, enkä heti lähde repimään liikoja."

On comebackiin olemassa suurempikin motiivi kuin vain esteratsastus kansallisissa pikkuluokissa. Hannulan mielessä siintää veteraanien EM-kilpailut.

Lue lisää Hannulan EM-mietteistä keskiviikon Hevosurheilusta. Tilaa Hevosurheilu täältä. Sieltä voit tilata myös lehden kuukaudeksi ystävällesi maksutta!