Suomenhevoslauma Norjan tunturissa - rotunäyttelyissä tulee "kiinnostavia kommentteja"

Alunperin helsinkiläinen Helena Wright asuu Norjan tunturiturismialueella Aurdalissa ja hänellä on siellä paitsi perinteistä norjalaista lammaskasvatusta, myös suomenhevoskasvatusta. Kaksi tammaa Liliaana ja Eostre, ori Millin Welmupöly ja varsoja, joiden isä on suurimmalta osin oma ori. Suomenhevosia on hänen nimissään jo 7. .Wrightin suomenhevosetPelimannin SuvetarPelimannin WattuPelimannin LiljaMillin WelmupölyLiliaanaPelimannin HopeaqEostre. Harvinaisia värejäkin on siunaantunut, sillä viime vuonna syntyi oma kasvatti Pelimannin Suvetar (Millin Welmupöly - Eostre, Liptus), joka on hopeanruunikko ja Pelimannin Hopeaq (Millin Velmupöly - Liliaana, Lerkkana). Värigeeni tulee omasta oriista Welmupölystä (Pölyke - Vuohimäen Silmu, Tussari). Oriin suvusta löytyy hopeaperiyttäjäksi myöhemmin selvinnyt Jessimo. "Geenilottoa on kiva pelata. Tuo Hopeaq ja Pelimannin Suvetar (mahd hopearuunikko) ovat ensimmäiset oman orin Welmun jälkeläiset. Ennestään meillä on syntynyt Pelimannin Lilja (Weihaivei Jii - Liliaana, Lerkkana)", Wright toteaa. Tamma Liliaana (Lerkkana - Temulis, A.T. Vinski) on rautias, joten Wright piti hopeavarsaa epätodennäköisenä, mutta toisin kävi. "Lapset kyselivät kovin, että voiko varsoista tulla hopeanmustia, ja sanoin että jos se on mahdollista Welmun puolelta, niin aika pieni todennäköisyys: nolla, 1/16 tai parhaimmillaan 1/8 emän geeneistä riippuen. Täytyi hieraista silmiä muutaman kerran kun varsa syntyi!". Monipuolisuushevoset parhaimmillaanWright, 48, muutti Norjaan Ruotsista, valmistuttuaan vuonna 1999 Göteborgin musiikkikorkeakoulusta musiikkikasvatuksen maisteriksi."Pääaineenani viulu ja sivuaineena eräänlainen musiikkiliikunta. Norjassa kiinnosti sekä työ, johon kuului sekä opetusta että muusikon hommia ja lisäksi olen kiinnostunut norjalaisesta kansanmusiikista ja -tanssista."Suomenhevosia hän ihaili äitinsä naapureilla Nauvossa, mutta hevosharrastuksen hän aloitti vasta aikuisena, yhdessä hevosista innostuneen vanhimman tyttären kanssa. . "Muutama vuosi käytiin harrastamassa muiden hevosilla ja jossain vaiheessa sitten selvisi että meillehän varmasti tarvitsee hankkia hevosia tulevaisuudessa ja että ne sopisivat oivallisesti meidän tilan maisemiin."Suomenpienhevosta kovasti muistuttava norjalaisrotu lyngest (suomeksi lyngenhevonen, nordlandinhevonen, pohjanhevonen tai pohjoisnorjanponi - tai vain N/L), oli mielessä, mutta kun Wright tajusi, että suomenhevosia ei juurikaan ole Suomen ulkopuolella, hän alkoi kuulostella löytyisikö sopivia hevosia Suomesta. "Kesällä 2018 tammat Eostre ja Liliaana muuttivat meille, Liliaana oli kantava Veihaivei Jiistä."Suomenhevosia ei juuri ole Norjassakaan, vaikka toisaalta tiedetään, että lynghest kantaa perimässään myös suomenhevosverta. "Muita suomenhevosia on tietääkseni Norjassa vain kaksi, jotka tulleet tänne noin vuosi sitten: erään harrastajan tamma Oslon lähellä ja tunnetumpi nuori ravisukuinen suomenhevosori Weikko aivan Etelä-Norjassa." Lynghest on Wrightin mukaan uhanalainen, vaikka rotua onkin taitavasti elvytetty. "Taitaa olla aika korkealla sukusiitosprosentit", hän tuumaa ja iloitsee omista erisukuisista hevosistaan, joissa on niin vähän valtaoriita kuin ylipäätään mahdollista. .Suomenhevoset ja lynghestitWright tietää, että vuonna 1979 Norjaan tuotiin suomenpienhevosori Viri (Eri-Kolari - Hilpi, Hallitus) elvyttämään N/L-rotua. Silloisen ajattelun ja tiedon mukaan suomenpienhevonen oli lähin sukulainen N/L-rodulle. Nykyään joutuu rodusta etsimään yksilöitä joilla ei olisi Viriä sukutaulussaan. "Olen huomannut kiisteltävän siitä, oliko Virin tuominen N/L- rotuun hyvä vai huono asia, mutta yleensä ollaan sitä mieltä että se oli välttämätöntä."Rodun jalostusohjesäännössä kiinnitetään suuri huomio väreihin, vähän varhaisen suomenhevosjalostuksen tapaan. Tuplavoikkoja tai liian isoja valkoisia merkkejä ei hyväksytä. "Vaikuttaako tutulta?" Wright kysyy pilke silmäkulmassa. Wright toivoo, että rodusta tehtäisiin dna-sukulaisuustutkimus, jossa alkuperä ja sukulaisuussuhteet voitaisiin tarkemmin selvittää."Myös N/L-rodun juuret osoittavat Itään ja perimätiedon mukaan kveenit, eli Pohjois-Norjassa ilmeisesti ainakin 1100-luvulta asti asuneet suomalaiset, olisivat tuoneet hevoset Pohjois-Norjaan.""Voisi vaikka vertailla virillisiä ja virittömiä N/L-rodun yksilöitä suomen(pien)hevoseen ja selvittää sukulaisuussuhteita. Löytyykö DMRT-3 A-mutaatiota? Ja mikäli rodut ovat lähisukulaisia, onko N/L-rotu välttänyt sen 1800- luvun «kylmäveristymisen» josta suomenhevosten varhaisvaiheet-tutkimusprojektissa puhutaan. N/L-hevoset ovat aina olleet pieniä.". Mielessä työajoHevosten kanssa puuhataan kaikkea maastakäsittelystä maastolenkkeihin, vikellykseen ja jousiammuntaan. Ja näyttelytoimintaan. Ihan viralliseen, Norsk Hestesenterin järjestämään. Se onkin mielenkiintoista, sillä rotu on norjalaistuomareille vieras."On varmaan aika haasteellista tuomareille, ja tuleekin "kiinnostavia" kommentteja", Wright naurahtaa. Tavoitteena on rodun tekeminen tunnetuksi, jos ei muuta.Wright ylläpitää myös FB-ryhmää Finnhest i Norge. . "Leikimme myös esimerkiksi piilosta heppojen kanssa yhdessä suurella metsälaitumella, ja hajujälkien etsimisen opettamistakin ollaan pikkuisen kokeiltu. Tehdään mitä mieleen juolahtaa."Wright toteaa, että on sellainenkin taka-ajatus, että jos energiakriisi iskee, hevosia voisi käyttää erilaisiin maatilan töihin. Työajo kiinnostaisi ja sitä varten etsinnässä ovat suomalaistyyppiset valjaat. "Norjassa tunnetaan luokki vain pohjoisessa. Perinneajopelejä alkaa meillä olla pikkuinen kokoelma, sekä kunnossa olevia että korjattavia.""Aviomies Mieheni Knut on näppärä käsistään ja kiinnostunut niiden kunnostamisesta. Työaisat ovat hänen tekemät isoisänsä aisojen mallin mukaan, joiden vanhat metalliosat ovat uudelleen käytössä uusissa aisoissa." .Päivitys 28.12. klo 15.15 pidennetty otsikkoa.

Suomenhevoslauma Norjan tunturissa - rotunäyttelyissä tulee "kiinnostavia kommentteja"

Aiheeseen liittyvää