FEI:n alkuviikolla Lausannessa pidetyssä urheilufoorumissa yhtenä teemana olivat nuoret. Foorumissa tarkasteltiin kilparatsastajien polkua poniratsastajasta senioriksi. Ratsastus ei tee eroa muihin lajeihin, nuorten kiinnostus lajiin on kattojärjestön mielenkiinnon kohteena. FEI:ssä todetaan, että "nuoret ovat keskeinen osa FEI:n strategiaa ja lajin kasvua". Myös heidän osallistumistaan päätöksentekoon halutaan lisätä.
Noin 50 prosenttia FEI-urheilijoista on nuoria, ja enemmistö heistä on naisia (74 %). Heidän osuutensa on 8 vuoden tarkastelujaksolla kasvanut 46 prosentista 49,9 prosenttiin. Lukumääräisesti tämä tarkoittaa, että tällä hetkellä eri FEI-lajeissa on 21375 ikäluokkaratsastajaa. Ratsastus on naisten laji ja tämä on vain korostunut. Kun vuonna 2018 naisten osuus oli 72,5 prosenttia, nyt se on 74,1 prosenttia.
Missä lajeissa on eniten ja missä vähiten nuorisoa?
Ei ole yllätys, että notkeutta ja fysiikkaa vaativa vikellys on nuorten eniten suosima laji, siinä heidän prosentuaalinen määränsä on yli 70 prosenttia. Vähiten nuoria on valjakkoajossa, vain alle 19 prosenttia. Esteratsastuksessa nuorten määrä on noin puolet. Kouluratsastuksessa noin 47 prosenttia.
Siinä tunnistetaan ongelma, että siirtymä nuorista aikuisten huipulle on vaikea. Keskimäärin vain 38 prosenttia entisistä nuorten mestareista jatkaa kilpailemista. Lajissa lopettamisikä on keskimäärin 22 vuotta, eli juuri kun nuorten vuodet ovat päättyneet. Syyksi todetaan taloudelliset esteet ja rajalliset huipputason mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa selkokielellä lähinnä kahta asiaa: ei ole huippuhevosta, eikä pääse kilpailuihin. Senioritasolla hevosten hinnat lähtevät räjähdysmäiseen nousuun.
Epäsuorasti tämä näkyy myös tilastossa, jossa tarkastellaan lajin rankingeja. Ne ovat senioriratsastajien kansoittamia.
Esteratsastuksen TOP100:ssä on 7 ikäluokkaratsastajaa, kouluratsastuksessa kolme. Kentässä 8. Kummallista kyllä, vaikka matkaratsastus on vanhojen laji, rankingissa nuoria on kuitenkin 32. Vikellyksessä nuoria on naisissa 65 ja miehissä 60 prosenttia.
FEI:n urheilufoorumin sisällöt täällä
Renderson Silva de Oliveira BRA, kouluratsastus, 34
Sarah Giulia Goldschlag ITA, kenttäratsastus, 20
Katie Reilly IRL, pararatsastus (kouluratsastus), 19
Maria Buchwald DEN, valjakkoajo , 27
Gerard Casas Maxenchs ESP, matkaratsastus, 19
Joe Stockdale GBR, esteratsastus, 27
Calvin Böckmann GER, kenttäratsastus, 25
Mikä sitten auttaa kilparatsastajaksi jäämisessä?
Hyviksi asioiksi urapolulla on todettu, että urheilija on kokeillut monipuolisesti eri lajeja jo varhaisessa vaiheessa, omaa vahvat tukiverkostot (valmentaja, perhe). Myös sellaisten asioiden, kuten hevosen hyvinvoinnin, lajisääntöjen ja median pelisääntöjen tunteminen on osa urakehitystä.
Sosiaalisen median on huomattu olevan tärkeä työkalu näkyvyyteen ja sponsorihankintaan, mutta se sisältää riskejä.
Jos mielii huipulle, menestys vaatii muutakin kuin ratsastustaitoa. On osattava olla ammattimainen, hallittava hevosen ylläpito ja hoito ja omattava oikea, asenne.
Lisäksi tarvitaan selkeä urapolku, jossa auttaa vaikkapa Young Riders Academyn kaltaiset mahdollisuudet. On myös päästävä kilpailemaan, mikä ei ole helppoa rankingissä vasta nousevalle ratsastajalle.
Urheilijoiden hyvinvointi (myös mielenterveys) ja turvallisuus nousivat tärkeiksi teemoiksi.
Karu totuus on, että vain 38 prosenttia FEI:n ikäluokkamestareista jatkaa kilparatsastajina kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Valinta ei ole oma, sillä 75 heistä olisi kiinnostunut palaamaan urheiluun. 62 prosenttia on lajissa jollakin tavalla, omistajana, kasvattajana tai valmentajana.
Mikä sitten mahdollisti jatkamisen?
Raha. Perheen tuki. Aika
MIkä aiheutti lopettamisen?
Raha. Opinnot. Sopivan hevosen puuttuminen.
Mitä lajiliitot tekevät?
Ne tukevat taloudellisesti ja logistisesti. Huolehtivat mahdollisuuksista osallistua kilpailuihin. Madaltavat lajiin tulemiskynnystä. Rakentavat urapolkuja ja järjestävät koulutusta. Tunnistavat lahjakkuudet.