Pointteja esteratsukasvatuksesta: aiemmin neuvottiin, että astuta paras parhaalla ja toivo parasta, nykyään pitää osata valita paras yhdistelmä

Talvion perheen kasvattien määrä on noin 30. Leskelällä kasvatteja on noin 60 ja Wistillä parikymmentä.

Talvio kertoi, että koska he tuntevat erittäin hyvin omien vanhojen kilpatammojen heikkoudet ja vahvuudet, on orivalinnassa vain löydettävä sopivin match. Jos tammassa on puutetta, se pyritään korjaamaan.

Leskelä totesi pyrkivänsä samaan ja kertoi valitsevansa kestäviä, hyvän kilpauran tehneitä oreja tai nuoria oreja, joiden suku on ollut kestävää. Hän painotti, että siitostamman loukkaantumiselle on oltava järkevä syy. Jos tamma ei ole tuntemattomasta syystä koskaan päässyt mihinkään, se ei sovi jalostuksen. Myös silloin on oltava luja, jos sama tamma jättää eri orien kanssa samaa ongelmaa. Yksi esimerkiksi jalka-asentojen kanssa ongelmallinen varsa voi olla vahinko, mutta jos oria vaihtamalla saadaan samaa haastetta, ei kannata jatkaa.

”Silloin laitan pois, vaikka olisi hienokin tamma”, Leskelä kertoi.

Wist huomautti, että jos ei halua tammastaan kopiota, sitä ei kannata käyttää jalostukseen, sillä käytännössä tamma jättää 60 % ja ori 40 %. Wist myös noudattaa ohjenuoraa, jossa tammojen on oltava hypännyt 140-, ja orien 160-ratoja. Hän muistutti, että Belgian kantakirja on tehnyt viime aikoina aimo harppauksen jalostustilastojen kärkeen ohi Holsteinin, Hannoverin ja KWPN:n, ja siihen syy on se, että Belgiassa käytetään oreja, joilla on jälkeläistuloksia.

Wist neuvoikin kasvattajia menemään Horsetelexiin ja katsomaan, minkä sukuisten tammojen kanssa mikäkin ori saa parasta jälkeä.

Silti orivalinta on vaikea. On mietittävä, mikä tamma tarvitsee ratsastettavuutta, mikä vahvaa selkää, mikä jalkaa, mikä rohkeutta. Orikatalogeissa on kuitenkin kuvat vain hienoista, kiiltävistä oreista, joten Wist kysyy usein ratamestari Johanna Mikkolalta, miltä oriit ja jälkeläiset oikeasti näyttävät radoilla.

Lopullinen päätös tulee fiiliksellä.

”Yhden tamman laitoin Condrad de Husilla nähtyäni, kuinka hevoselta tippuvat suitset kesken radan ja tulee se tuli silti nollana ulos”, Wist paljastaa.

Linjasiitokseen kasvattajat eivät kummemmin ottaneet kantaa, mutta muistuttivat, että positiivisten ominaisuuksien lisäksi se kertaa sairauksia.

Tammojen ja varsojen luonne on tärkeä. Talvio totesi, että perusasenne on tärkeä: hevosen pitää olla tietyllä tavalla yhteistyökykyinen. Toisaalta omien tammojen kohdalla osaa hankalamman varsan kohdalla odottaa, että se siitä tasoittuu, kun emäkin on tasoittunut.

Talvioiden varsoja käsitellään kotona paljon ensimmäinen kesä ja talvi, ja ajatuksena on, että kun ne sitten lähtevät Saksaan kasvamaan isoille laitumille, niillä olisi hyvä pohjatyö tehtynä tulevaisuutta ajatellen.

Leskelä kertoi, että heillä käsittely on jämpti. Varsalla ei ole mahdollisuutta jättää tekemättä, mitä pyydetään, eikä sillä ei ole vaihtoehtoa heittää itseään selälleen tai juosta päälle. Varsoja käydään katsomassa paljon laitumella, ja ne saavat tulla tykö, mutta eivät liian tykö.

”Elekieli on kuin emällä, vaikka mulla on vain kaksi jalkaa”, Leskelä selitti.

Wist taas kertoi olevansa lässyttäjä, joka menee laitumelle hoitamaan varsoja ja opettaa ne pussaamaan. Varsat myös irtohyppäävät vähän emiensä kanssa.

”Niin että ne oppisivat tulemaan maneesiin kuin Linnanmäelle, että jippii!” hän kuvasi varsojen tutustuttamista tuleviin työtehtäviinsä.