Kuten huhtikuussa uutisoitiin, Helsingin Ratsastajat ry esittää puheenjohtajaansa Sonja Leschiä Suomen Ratsastajainliiton puheenjohtajaksi. HR ehdottaa häntä sekä jäljellä olevalle kaudelle 30.8.–31.12. että syyskokouksessa valittavalle kolmivuotiskaudelle 1.1.2027–31.12.2029.
Suomen Ratsastajainliitto tarvitsee nyt puheenjohtajan, joka saa perusasiat kuntoon ja kääntää katseen eteenpäin. Se tarkoittaa vastuullista ja tarkkaa taloudenpitoa, selkeitä vastuita, perusteltuja päätöksiä ja jäsenistön luottamuksen rakentamista teoilla.
Sonja Leschillä on pitkä kokemus yhdistystoiminnasta, taloudenhoidosta ja vapaaehtoistyön johtamisesta. Hän on toiminut Helsingin Ratsastajat ry hallituksen jäsenenä kymmenen vuoden ajan ja puheenjohtajana kahdella toimikaudella vuosina 2023–2026.
Lisäksi hän on toiminut Kouluratsastuksen Kannatusyhdistys ry:n puheenjohtajana ja taloudenhoitajana vuodesta 2021. Näissä tehtävissä hän on vahvistanut yhdistysten taloutta merkittävästi , selkeyttänyt toimintaa ja vienyt asioita eteenpäin.
Työelämässä Sonja on toiminut järjestötoiminnan, julkisen rahoituksen, taloushallinnon hankkeiden johtamisen, viranomaisyhteistyön ja parissa. Ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen ja ratkaisujen etsiminen tilanteissa, joissa asiat ovat menneet solmuun, ovat olleet hänen työnsä ydintä.
Helsingin Ratsastajat:
Helsingin Ratsastajat ry on saanut seurata Sonjan toimintaa läheltä. Sonja on hoitanut HR:n taloutta erittäin taitavasti, hän tarttuu käytännön työhön, ei väistä vastuuta ja osaa viedä asioita maaliin. Samalla hän antaa muille tilaa onnistua omassa tehtävässään. Hän ei johda keskittämällä kaikkea itselleen, vaan tukemalla ihmisiä tekemään työnsä hyvin. Sonjalla ei ole kaupallisia sidonnaisuuksia ratsastusmaailmassa eikä poliittisia sidonnaisuuksia, jotka ohjaisivat hänen päätöksentekoaan. Hänen sitoutumisensa kohdistuu jäsenistöön, yhdenvertaisuuteen ja lajin kokonaisetuun.
Sonja Lesch
Tieni hevosten pariin alkoi lapsena Haminassa, perheen suomenhevosella. Seitsemänvuotiaana pääsin aloittamaan ratsastuskoulutunnit Husössä. Ne olivat niin odotettuja, että kypärä oli päässä jo kotoa lähtiessä. Tallilla opin jo varhain sitkeyttä ja yhteisön merkitystä.
Omalla hevosella olen harrastanut vuodesta 1993. Olen 43-vuotias inkoolainen toisen polven hevosihminen, ratsastaja, hevosenomistaja, seuratoimija ja yhdistysjohtaja sekä kahden teini-ikäisen lapsen äiti. Olen vuosien varrella kokeillut eri ratsastuksen lajeja, mutta olosuhteet veivät minut kouluratsastuksen pariin. Hevoset ovat opettaneet minulle kärsivällisyyttä, vastuunkantoa ja sen, että luottamus ansaitaan teoilla. Tunnen suomalaisen ratsastuksen arjen tallielämästä yhdistysten päätöksentekoon, jossa rakennetaan lajin edellytyksiä ja linjataan tulevaa.
Tavoitteet
Haluan rakentaa Suomen Ratsastajainliittoa, johon ja jonka hallintoon jäsenistö voi luottaa. Liiton taloutta on johdettava vastuullisesti, viestinnän on oltava avointa ja jäsenistön on tiedettävä, mihin liitto on menossa. Ennen kaikkea haluan kuunnella jäsenistöä.
Liiton tehtävä ei ole pyörittää hallintoa hallinnon vuoksi, vaan vahvistaa koko suomalaisen ratsastuksen edellytyksiä. Sen on tuettava seuroja, kuunneltava kenttää ja tehtävä päätöksiä, jotka näkyvät jäsenistön arjessa. Urheiluliittona Ratsastajainliiton tulee rakentaa harrastamisen, valmentautumisen ja kilpailemisen edellytyksiä harrastajasta huipulle asti.
Arvot ja johtamisfilosofia
Minulle puheenjohtajuus on palvelutehtävä. Hallituksen tehtävä ei ole olla jäsenistön yläpuolella, vaan kuunnella jäseniä ja olla luottamuksen arvoinen. Hallituksen tärkeimpiä tehtäviä ovat liiton suunnan kirkastaminen, talouden ja riskien valvonta. Hyvän hallinnon täytyy olla se peruskivi jolle kaikki rakennetaan. Toimistoa ja operatiivista johtoa täytyy tukea niin että he onnistuvat tehtävässään. Päätösten on perustuttava sääntöihin, tietoon, jäsenistön etuun ja liiton kokonaisetuun. Hyvä johtaja tunnistaa muiden osaamisen, antaa sille tilaa ja luo kaikille edellytyksiä onnistumiselle.
Johtaminen ei ole omien agendojen ajamista eikä kaiken keskittämistä itselle, vaan vastuun jakamista ja yhteisen suunnan rakentamista. Suomalainen ratsastus tarvitsee liiton, joka tietää tehtävänsä, kuuntelee jäsenistöään ja käyttää saamansa luottamuksen oikein. Sellaisen liiton rakentamisen eteen olen valmis tekemään työtä.