Aulangon ratsastustallin juhlavuosi herättää kunnioitusta ja muistuttaa historian merkityksestä – lama pelasti lopetusuhalta
Hämeen Ratsastajat ry on Suomen neljänneksi vanhin ratsastusseura, ja sen asemapaikaksi valikoitui Aulangon ratsastustalli 70 vuotta sitten. Siihen saakka seuran toiminta oli pohjautunut pitkälti Suomen Armeijan upseerien ja hevosten varaan, mutta muutto Aulangolle muutti seuraavien vuosikymmenten aikana toimintaa upseerien kilpaseurasta kasvattajaseuran suuntaan.
Armeijan hevosia oli alkuun vain muutamia, mutta toiminta oli vilkasta. Hevosia hoidettiin, ratsastustunteja pidettiin, kilpailtiin ahkerasti, ja tehtiin rekiretkiä, järjestettiin kulkueita ja erilaisia näytöksiä. Haluttiin näkyä ja kuulua.
Jo tuolloin, 1950-luvun puolivälissä, urheiluseurassa ymmärrettiin junioreiden merkitys toiminnan kehittämisessä. Aulangolle perustettiin vuoden 1955 aikana junioriosasto Junos, jonka myötä erityisesti nuoret tytöt saivat mahdollisuuden uuteen harrastukseen hevosten kanssa.
Annika Tuominen oli yksi niistä tytöistä, joka löysi vanhempiensa avustuksella Aulangon ratsastustallin.
"Se oli vuosi 1960, kun pääsin ensimmäistä kertaa talutusratsastunnille", Tuominen muistelee. "Aulangon ratsastustallilla luuhattiin yhdessä kavereiden kanssa, ja siitä pikkuhiljaa aika hevosen selässä lisääntyi. Teininä luotiin lantaa ja tehtiin muita tallihommia, joilla sitten tienattiin ratsastustunteja."
Annika Tuominen muistaa hyvin, miten tallien ja hevosten määrä hiljalleen kasvoi.
"Aulangon talli oli alkujaan aika pieni. Siinä oli ensivaiheessa 4-6 armeijan hevosta, ja Vilho Räihän johdolla tallilla toimittiin. Hevosia esiteltiin urheilukentällä ja erilaisissa näytöksissä. Oli paljon muutakin toimintaa ja tapahtumia, kuten maailma ensimmäiset lumiveistoskisat”, Tuominen muistelee.
Aulangon tallin juuret vahvistuivat vuonna 1962, kun tallilla järjestettiin sen historian ensimmäinen juniorileiri. Heti perään, vuosikymmenen loppupuolella turismi haastoi Aulangon paikallisten hevosharrastajien toiminnan varsinkin kesäaikaan.
Aulangon hotellin ulkomaalaiset asiakkaat halusivat päästä tallille ja sieltä muutaman tunnin ratsastusretkille. Samoihin aikoihin, 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa elettiin ratsastustallin nousukautta juuri turismin voimakkaan kasvun ansiosta.
"Aulangon hotelli tallin vieressä oli omavarainen, ja sen vieressä oli kasvihuoneita. Navetassa oli lehmiä ja sikoja, joiden tilalle tehtiin hevosille asteittain lisää karsinoita ja pilttuita. Aulangolla kävi monenlaisia opettajia ja talliyrittäjiä. Tehtiin hommia yhdessä, vietiin turisteja maastoon ja järjestettiin talutusratsastustunteja", Annika Tuominen muistelee.
Hevosia tarvittiin alati lisää, ja niille raivattiin tilaa.
"Kehitys jatkui pitkään suotuisana, ja alakerran sikalakin otettiin hevosten käyttöön. Olin koko sen ajan aktiivisesti toiminnassa mukana. Tallilla, hevosen selässä ja mukana kilpailuissa. Kaiken kaikkiaan sitä harrastusta kesti 32 vuotta. Seuran hallituksessa tuli vielä oltua 25 vuotta rahastonhoitajana, eli Aulangon hevostalleilla on iso merkitys elämässäni", Tuominen nauraa.
Kovin paikka Aulangon ratsastustallin viimeisen neljän vuosikymmenen historiassa ajoittui 1980-luvun loppupuolelle, jolloin lopetusuhka oli ilmeinen. 1990-luvun alussa iskenyt lama romahdutti monen toimeentulon ja toi kurjuutta, mutta Aulangon ratsastustallin se pelasti.
"1980-luvulla jouduttiin miettimään, mihin hevoset voisi siirtää, jos toiminta Aulangossa joudutaan lopettamaan. Rakennusyhtiöt suunnittelivat ratsastustallien tilalle loma-asuntoja ja vaikka mitä. Olimme monta vuotta pelon alla, että miten meidän käy", Tuominen taustoittaa.
"Samoihin aikoihin ratsastustallien yrittäjät eivät uskaltaneet pyörittää toimintaa ja seura otti sen muutamaksi vuodeksi omalle kontolleen. Moni laittoi kellon hyvin aikaisin soimaan, että ehdittiin käydä antamassa ennen muita töitä hevosille heinät ja kaurat."
Vahva talkoohenki ja halu selvitä auttoivat seuraa, kunnes tilanne raukesi ratsastustallin näkökulmasta parhain päin.
"Sitten iski lama ja voitiin huokaista helpotuksesta. Rakennusyhtiöt joutuivat hyvin nopeasti perääntymään ja luopumaan suunnitelmista. Se oli Aulangon ratsastustallin pelastus. Nythän Hämeen Ratsastajat ry on Suomen neljänneksi vanhin ratsastusseura."
Tuominen on kiitollinen ja hyvillään siitä, että Aulangon ratsastustallin historia on kirjoitettu niin, että 26. lokakuuta 2025 päästiin juhlimaan Scandic Aulankoon ratsastustallin 70-vuotista taivalta.
"Nykyään talleja rakennetaan paljon isolla rahalla ja viimeisen päälle. Aulangon ratsastustallin historia pohjautuu pitkälle talkoo- ja harrastustoimintaan. Onhan se hienoa, että pohja on ollut vahva ja kestänyt, jonka myötä toiminta on edelleen vireää."
Ratsastustallin toimintaa on vuodesta 2010 saakka pyörittänyt ratsastuskoulun pitkäaikainen master-opettaja Salla Varenti, joka on ostanut Hämeenlinnan kaupungilta rakennuksen ja alueen vuokraoikeuden 30 vuodeksi.
Opinnäytetyönä tallialueelle laadittiin myös maisemanhoito- ja kehittämissuunnitelma. Se on mahdollistanut alueen kunnostamisen ja kehittämisen.
Tuominen käy satunnaisesti aistimassa tunnelmaa Aulangon ratsastustallin tuntumassa, vaikka harrastus onkin vaihtunut viheriölle.
"Golf-kenttä siinä vieressä on pitänyt kunnossa ja tuonut uuden harrastuksen. Ratsastuskoulua pyörittävät Varentit ovat saaneet hirveästi aikaiseksi. Sen, mitä olen aistinut, niin fiilis on ihmisille edelleen sama kuin ennenkin. Aulangon ratsastustallilla on merkitystä. Omakin tyttäreni oli ensimmäistä kertaa hevosen selässä jo ennen syntymäänsä, ja kasvanut mukaan ratsastuksen pariin", Tuominen päättää.
