Teemu Ahteesta tuli "fit for fifty" - penkistä nousee pyöreiden synttäreiden alla suurin piirtein oma paino

Viime vuonna elokuussa Hevosurheilu Ratsastus uutisoi Teemu Ahteen fit for fifty-hankkeesta. Nyt projekti lähenee loppuaan, sillä 50-vuotispäivät ovat perjantaina 30.5.

Onnistuiko projekti?

"Juu, kiitos. Ihan kivasti! Kävin koko talven ahkerasti salilla, personal trainerin kanssa, koska en itse osannut. Kyllä sen Suvi Leinosen hyödyn huomasi. Hän oli tosi tarkka siitä, että liikkeet tehdään oikein."

Ei siellä salilla mitenkään pelleillä. Ahtee nostaa penkistä 90 kiloa, eli suurin piirtein oman painonsa.

Tästä päästäänkin lempiaiheeseen numero 1. Raviurheiluun.

"Kyllä se auttaa niiden vähän pyrkivämpienkin hevosten ajamisessa, että on käsissä ja keskivartalossa voimaa", hän sanoo. Vaikka hän ei myönnäkään, että nyky-ravihevoset enää suuremmin painaisivat ohjalle.

"Kai se on kaikilla hevosilla sama juttu. Jos hyvää suoritusta haetaan, perusdynamiikka on se, että voima pitää saada sieltä takajaloista ja etupää pitää saada ylös ja hevonen tuntumalle selkä aktiivisena. Muuten se ei tee piffiä ja paffia eikä juokse kovaa", Ahtee linjaa.

Ahtee kuvaa hyvällä tuntumalla olevan hevosen selän jännitetyksi jouseksi, josta pidetään toisesta päästä kiinni. "Kun sulla on tuntuma suuhun, sä pidät kiinni siitä jousesta, jota sä jännität pohkeilla. Pohkeet käskee takajalkoja ja nostaa selkää. Jos päästät tuntuman pois, jousi pärähtää löysäksi. Ja jos pidät vain edestä ilman pohkeita, takapään moottori ei toimi ja selkä laskee. Sulla voi olla 'ikäänkuin-tuntuma', mutta hevonen ei kulje selän läpi."

Ja kun kaiken tuon edellämainitun saa onnistumaan, silloin ratsastaja kokee palkitsevimman asian ratsastuksessa, maagisen yhteyden, jolloin ihminen ja hevonen ovat yksi kokonaisuus ja kaikki tuntuu helpolta.

Jaksaminen

Treenimäärän lisääntyminen oli eräällä lailla oljenkorsi, joka oli vaarassa katkaista kamelin selän. Kävi ilmeiseksi, että monesta tekijästä koostuva kokonaiskuorma oli noussut turhan suureksi.

"Koen ihmisen jaksamisen ämpärinä, joka täyttyy kenellä mitenkin. Mun täytyi höllätä jostain. Ja kun en halunnut höllätä hevosista, oli höllättävä jostain muusta."

Fit for fifty-projektissa oleellista oli myös oikeanlainen ja riittävä syöminen. Paino sanalla riittävä.

"Kävi ilmi, että olin koko elämäni syönyt ensinnäkin vääriä asioita ja liian vähän sitä, mitä pitää syödä. Eli on syötävä riittävästi oikeaa ruokaa, eikä pelkkiä höttöhiilareita. Katsottiin ravintoympyrä kuntoon."

Ahtee sai kuulla myös, että kolesteroliarvot ovat varkain "pumpsahtaneet" liian korkeiksi.

"Rupesin 50-vuotislahjaksi syömään statiinejakin", hän naurahtaa.

Kesäkauden menot

Juontokalenteri täyttyy juuri tällä hetkellä kovaa vauhtia.

"Loviisan paikallisraveihin olen Hyvösen Laten kanssa menossa helatorstaina kuuluttamaan", hän kertoo. Ahteeta kuullaan kesäkuun lopulla Porvoon laukkaderbyssä, myöhemmin kesällä kuninkuusraveissa ja Hevoset Espoossa -tapahtumassa. MonteSM:issä Vermossa ja Ratsastajaraveissa lokakuussa. Ja helmikuussa 2026 entiseen malliin Horse Show'ssa. Ypäjän Hevosopiston ja Teivon ravikoulun kanssa on koulutusyhteistyötä. Tampereen Hevoset-messujen juontohommat hän päätti viime huhtikuulle.

"Aikansa kutakin", hän kuittaa.

Synttäreitä juhlitaan vasta elokuussa kutsuilla, joiden listalla on noin 40 läheisintä ihmistä. Kun noin 15 "normaalia ihmistä" on miinustettu joukosta, joukossa eräs Antero, jonka Teemu Ahtee on tuntenut siitä pitäen, kun molemmat olivat kuuden, jää jäljelle pelkkiä hevosihmisiä, mukana uusia ravipuolen kavereita.

Ravit ovat varastaneet pääosan, mutta kyllä Ahteesta riittää ratsastuksellekin. Hän käy pitämässä Ilona Vikmanin Etelä-Vantaan ratsastuskoululla kaiken ikäisille istunta- ja perusratsastustunteja koulun opetushevosilla. "Kolme varttia hevoseenvaikuttamista ja kotitehtävät mukaan."

Kouluratsastuksen melko pitkään jatkuneesta negatiivisesta uutisoinnista Ahtee ei ole sen kummemmin provosoitunut.

"Kohun olen noteerannut, mutta en oikein ole vielä keksinyt sitä, että missä se ongelma edes on. En seuraa ratsastusmediaa tarpeeksi."

Yleisenä huomautuksena hän muistuttaa, että jos hevosta kohtelee huonosti, se näkyy kyllä hevosen suorituskyvyssä. "Kyllähän se jollain tavalla suorittaa jonkun aikaa, mutta parastaan se ei anna."

Ahtee viittaa piiskan, ajovitsan, käytöstä tehtyihin tutkimuksiin ja myös käytännön tilanteisiin. "Eihän ne kuskit jotka pärjää, käytä ajovitsaa juuri koskaan", hän sanoo. "Ajovitsa on merkinantoväline. Sillä annetaan merkki, yhden kerran, maksimissaan kaksi. Hevonen noudattaa merkkiä, jos se ymmärtää merkin merkityksen ja jos se pystyy noudattamaan pyyntöä."

Sitten tietenkin oma asiansa on se, että me olemme kaikki vain ihmisiä ja ihminen on lajityypillisesti erehtyväinen ja taipuvainen tekemään virheitä. Ahteeta harmittaa edelleen tekemänsä volttausvirhe huhtikuussa, jonka seurauksena hänet hylättiin lähdöstä ennen kuin se oli päässyt edes matkaan. Ensimmäisellä kerralla hän oli liian aikaisessa ja toisella kerralla liian myöhäisessä. Siitä tuli sakot ja hylky.

"Olin voltinvetäjänä 40 pakilla juoksuradalla. Otti ihan sairaasti päähän, että miten voi tehdä tuollaisen virheen. Se oli tavallaan sama kuin jos olisi kieltänyt estekisoissa ekalla esteellä ulos." Raviyhteisön asenne kuitenkin yllätti. "Tonttilan Ville tuli siihen ekana ja sanoi, että tämmösii sattuu, älä jää miettimään liikaa. Katso se video ja opettele."

Ahteella on plakkarissa 5 starttia ja kova pyrkimys nostaa niiden määrää.

"15 lähtöä kun saisi täyteen, pääsisi ajamaan vähän isopalkintoisemmissa."

Seuraavasta startista ei ole tietoa.

"Edelleen mä ilmoitan itseni OmaTalliin aina kun on vapaapäivä."

Oman hevosen ostaminen on ollut mielessä, mutta siinä on haasteensa: aika, raha ja resurssit. Eikä omallakaan hevosella loppujen lopuksi vuodessa määräänsä enempää startteja ajamaan. Kaksi starttia kuussa on melkein maksimi ja siihen kaikenlaiset tauot päälle.

Ikuinen optimisti

Ahtee toivoo, että synttärihaastattelu tehdään "positiivisella klangilla". Mutta kyllä hän myös myöntää, että viime aikoina on ollut vähän ristiaallokkoa. Hän on omalla esimerkillään tuonut hyvin rohkeasti esiin sukupuoli-identiteettinsä ja normalisoinut omalta osaltaan sitä, että meitä ihmisiä on kaikenlaisia. Kun USA:an tuli uusi presidentti, puheet kaikenlaisten ihmisten tasavertaisista oikeuksista muuttuivat avoimeksi halveksunnaksi. Tämä ei, tietenkään, jäänyt Ahteelta huomioimatta.

"Aggressiivinen puhe on lisääntynyt kouluissakin", hän huomauttaa.

Ei niin, että hän muunsukupuolisuuttaan jatkuvasti ja joka yhteydessä toisi esiin. Sillä ei hän tuo. Kun hän lentää airbusin Qatariin, Kiinaan tai Arabiemiraatteihin, joissa ihmisen yksilönvapaus on toisenlainen kuin vaikkapa meillä, ei puhettakaan, että mentäisiin mekko päällä illalla kaupungille syömään.

"Se olisi hirveä triggeri. Maassa maan tavalla", hän sanoo. "Jos mä työasioissa joudun lentämään sellaisiin maihin, joissa minunkaltaista ihmistä ei hyväksytä sellaisena kuin haluaisin olla, ja viettämään siellä 24-48 tuntia elämästäni, en päästä sitä ihon alle ja kunnioitan maan omia tapoja ja perinteitä."

Entä, jos tuollaisia tapoja ei halua kunnioittaa?

"Sitten niihin maihin ei kannata mennä."

Rannekellon remmin pidät kuitenkin sateenkaariteemaisena sielläkin?

"No, joo."

Ahtee sanoo olevansa ikuinen optimisti.

"Välillä on hankalia jaksoja. Tästäkin päästään yli."