Paluu satulaan, 1. Keski-ikäinen, ylipainoinen ja persaukinen täti-ihminen aikoo hypätä Horse Show'ssa 2026

Tervetuloa seuraamaan ihmiskoetta!

Kävelin lokakuussa Helsingin maailmancupin rataa ja pohdin, olisipa kivaa kilpailla jälleen. Tunne on tuttu niille, jotka ovat joskus elämässään kilpailleet – nostalgia vie mukanaan.

Sillä hetkellä mieleen hiipii ajatus: ”entä jos laittaisin itseni kuntoon, hankkisin hevosen ja alkaisin jälleen kilpailla?”. Yleensä tunne menee ohi parissa päivässä, niin kävi nytkin.

Paitsi että se tuli takaisin, ja sellaisella varmuudella, että julistan näin julkisesti tavoitteeni:

Aion hypätä Helsinki Horse Show´ssa helmikuussa 2026.

Kova tavoite! Töitä se vaatii, mutta se on täysin mahdollinen, sillä en ole tavoittelemassa kansainvälisiä luokkia. Urakka on tehty huomattavasti helpommaksi, kun nykyään on tarjolla lukuisia eritasoisia amatööriluokkia.

Aikaa on tasan 15 kuukautta. Se kuulostaa pitkältä ajalta, mutta se tulee käyttää harkiten. Lähtötilanne on haastava.

Hyppäsin viimeiset kisani kesällä 2011. Kilpailin Italian kevätturneella Arezzossa sekä Sisiliassa, jonka jälkeen hyppäsin vielä pari kansallista kilpailua Istanbulissa. Kesän 2012 jälkeen en ole juurikaan ratsastanut.

Etuna on se, että ratsastustaito on olemassa. Olen ratsastanut ammatikseni ja kilpaillut kymmenillä eri hevosilla 140-tasolle asti. Myös rämäpäisyyttä löytyy, eikä ajatus isojenkaan esteiden hyppäämisestä pelota pitkän tauon jälkeen.

Haittana on se, että kuntoni on surkea ja minulla on ylipainoa ainakin 25 kiloa. Lisäksi ylimääräistä rahaa ei ole. Siksi tästä tuleekin ainutlaatuinen ihmiskoe, sillä tulen muuttamaan elämäntapani ja mahdollistamaan ratsastuksen rahoituksen.

Suunnitelmana on edetä askel kerrallaan. Ystäväni huolestuivat ensimmäisenä siitä, mistä löydän sopivan hevosen. Se ei ole vielä ajankohtaista, sillä ihan ensimmäinen askel on parantaa kuntoa ja pudottaa painoa.

Olen aiemminkin kirjoittanut, etten aio ratsastaa sadan kilon keijukaisena. Se ei ole hevoselle missään määrin reilua, mutta uskon siitä olevan haittaa myös minulle. Minulla oli melko hyvä istunta ja se kehoni lihasmuistissa. Jos nyt istuisin satulaan, se pyrkisi tuntemaansa asentoon. Tällä hetkellä kaikkine pyöreine ulokkeineni en millään muotoa kykene istumaan oikeassa asennossa.

Peppuni on nyt niin iso, että se ei mahdu satulaan vaan kippaa istuntani etupainoiseksi. Sisäreiteni ovat niin pyöreät, että en saa hevoseen hyvää tuntumaa. Suoraan sanottuna pelkään, että jos nyt ratsastan, saatan oppia vääränlaisen asennon.

Niinpä ensimmäiset kuukaudet keskityn laittamaan itseni kuntoon. Sain perjantaina ratsastusta tukevan saliohjelmani, jonka rinnalla jatkan paritanssiharrastustani. Syömistottumusten muuttamiseen olen saanut apua NLP-menetelmästä. Ratsastus tulee ohjelmaan keväällä. Tarinaa kohti tavoitettani voi seurata Hevosurheilu Ratsastuksesta ja somekanaviltani.

Syy miksi teen tästä julkista, on hyvin yksinkertainen. Kun asia on julkinen, kynnys jättää leikki kesken on suurempi!

13.12.2024 klo 11: Muokattu otsikkoa