Perusratsastus nousi tapetille keväällä Ypäjän kansainvälisissä kilpailuissa, kun saksalaistuomari Peter Holler tylytti suomalaisia. Itse Kyra Kyrklund on valjastettu palauttamaan perusratsastus arvoonsa. Kesän mittaan ulostuloja on tullut myös suomalaisilta tuomareilta.Tuntuu ristiriitaiselta, sillä samat tuomarit ovat aiemmin palkinneet sitä samaa ratsastusta, jota he nyt vuolaasti haukkuvat. Ihmettelen kuinka kouluratsastajat uskaltavat enää kilpailla, kun kisan jälkeen saa pelätä julkista lynkkausta.Ilmiö ei ole uusi. Vuosituhannen vaihteessa ulkomaiset estevalmentajat laittoivat esteratsastajia istumaan harjoitusravissa ja tekemään koulukiemuroita. Franke Sloothaakin klinikalla yleisö tuntui nauttivan, kun saksalaismestari arvosteli suomalaisten perusratsastusta.Haukkumisten sijaan olisi hyvä pohtia, mitä perusratsastus oikein on ja miten sitä parannetaan. Mistään rakettitieteestä ei ole kysymys vaan kuten nimikin sanoo, perusteista. Taikatemppujen sijaan vaaditaan viitseliäisyyttä ja itsekuria, jotta perusratsastuksen taso säilyy tarvittavan korkealla tasolla joka päivä.Itse lähtisin liikkeelle hyvin yksinkertaisista asioista. Toimiiko kaasu ja jarru? Kääntyykö hevonen? Hevosen tulee kuunnella kevyitä pohje- ja ohjasapuja ja istuntaa, mutta ratsastajan on myös osattava käyttää apujaan oikein.Pohkeen edessä oleminen kuuluu perusasioihin, mutta sen sanoittaminen on vaikeaa. Sen tuntee, mutta miten sen selittää?Yritetään, vertaamalla älypuhelimeen. Jos puhelin on hidas, menee monta sekuntia, ennen kuin ruudulla klikattu viesti tai sovellus aukeaa. Hitaus hermostuttaa, sormi naputtaa uudelleen ja uudelleen. Sen sijaan, jos puhelin on nopea, asia tapahtuu saman tien. Hyvin ratsastettu hevonen on kuin kännykkä, jonka käyttöjärjestelmä on päivitetty, ja jonka tallennustilaa pidetään ajan tasalla. Sitä ei ole tukittu valtavalla määrällä kuvia ja sovelluksia, ja se on käynnistetty niin, että välimuisti ei ole täynnä kaikenmaailman turhia ohjelmia ja prosesseja. Lisäksi se on toimivassa verkossa: ratsastaja pyytää ja hevonen reagoi, heti.Kun perusohjaus pelaa, voidaan keskittyä muihin tärkeisiin perusasioihin: tasapainoon, suoruuteen, liikkeiden säännöllisyyteen, takaosan ja selän aktiivisuuteen. Asiat ovat kytköksissä toisiinsa, eli yhden asian loksahtaessa paikoilleen, muut saattavat seurata perässä kuin itsestään. Ja toisinpäin, joskus jos jokin kohta mättää, mikään ei onnistu.Hyvä perusratsastus ei ole edellytys vain kouluratsastuksessa vaan kaikissa ratsastuksen lajeissa. Esteiden välejä on todella vaikea ratsastaa, jos perusasiat eivät toimi!Harvalle hevoselle perusteiden oppiminen on vaikeaa, mutta kaikki ratsastajat eivät siihen sen sijaan kykene. Jos kännykkävertaukseen palataan, niin tässä tapauksessa käyttäjällä olisi ikänäkö, nakkisormet eikä hän osaisi käyttää kuin etusormea. Kännykkä pirisisi jossain laukun pohjalla piilossa. Ehkä se olisi äänettömällä. Ensinnäkin vaaditaan vakaata ja tasapainoista istuntaa, joka mahdollistaa hevosen liikkumisen koko kehon läpi. Tämä tarkoittaa, että se antaa koko kehonsa ratsastajan käyttöön, selkää myöten. Toisekseen ratsastajan apujen tulee olla täsmällisiä ja loogisia, hänen täytyy tietää mitä hevoselta ylipäätään pyytää, milloin ja miksi. Jos kännykänkäyttäjän nakkisormi osuu kirjaimeen A, kun piti painaa B, tai hän ei osaa valita tilanteeseen sopivaa emojia, homma ei toimi. Tässä on hyvin usein ensimmäinen kompastuskivi.Perusratsastuksen vakauttaminen vaatii paljon toistoja, jotka ovat monien mielestä tylsiä – ympyröitä, suoria linjoja, siirtymisiä, puolipidätteitä. Kellontarkkaa teiden ratsastamista, eikä vain epämääräistä siirtyilyä sinne, minne hevonen muutenkin olisi menossa.Teinit viestivät kännykällään lähes kymmensormijärjestelmällä salamannopeasti ja tarkasti siksi, että he ovat asiaan niin harjaantuneita: he ovat koko ajan kännykällä. Kännykkä on elintärkeä väline, käden ja ajatusten suora jatke. Se ei mitenkään käy, että lähetettävä viesti "on vähän sinnepäin". Monen ratsastajan on vaikea motivoitua perustason tehtävien hinkkaamisesta, kun mielessä ovat jännittävämmät ja näyttävämmät temput. Esteratsastajalle on vaikea iskostaa täsmällisten teiden ratsastamisen tärkeys, kun hän haluaa hypätä mahdollisimman isoja esteitä.Ratsastajalta vaaditaan itsekuria tarkkailla omaa ratsastustaan, kykyä nähdä, jos jokin ei toimi, ja nopeaa reagointia huomaamaansa epäkohtaan. Sitä, että hevonen ei oikeastaan reagoi pohkeeseen heti, ei saa jättää "silleen" ja toivoa, että se korjautuu itsestään. Ei se korjaudu. Valitettavasti moni ei jaksa paneutua asiaan vaan ajattelee, että ”mun hevonen nyt vain on tällainen.” Ei se ole. Syy ei ole hevosessa vaan ratsastajan mukavuudenhalussa. Suomeksi sanottuna laiskuudessa. Mikä on nurinkurista, kun ottaa huomioon miten paljon helpompaa ratsastaminen on, kun perusasiat toimivat!Tässä toimintamalli, joka toimii: Etsi syy ja korjaa se. Jos kaasu ei toimi, tulee asiaan paneutua heti, sillä asiat kertaantuvat. Viiden kierroksen jälkeen tilanne on jo pahempi, parin viikon päästä jo suorastaan vaikea.Syytä on sysätty valmentajien piikkiin, mutta haluan uskoa, että he osaavat tunnistaa ja opettaa hyvää perusratsastusta. Hekin ovat kuitenkin vain ihmisiä. Opettaminen käy kovin raskaaksi, jos vuoden aikana joutuu toistamaan samaa asiaa kerran viikossa 500 kertaa, mutta mitään ei tapahdu. Moni valmennettava odottaa ”perseellepotkijaa”, joka opettaisi ratsastamaan. Tosiasiassa kukaan ei opi, jos ei opettele.Valmentajan on myös ajateltava omaa elantoaan. Jos hän ei päästä oppilasta hyppäämään tai tekemään vaikeampia koulukiemuroita ennen kuin kaikki perusasiat ovat kunnossa, oppilas saattaa vaihtaa valmentajaa. Mitä vaihtoehtoja hänelle siis jää? Teettää jotain helppoa ja riskitöntä, josta valmennettavat saavat elämyksiä ja kivoja videoita someen.Ryhtiliikettä vaaditaan niin valmentajilta, tuomareilta kuin ratsastajiltakin. Ulkomaisten asiantuntijoiden herättelyt tekevät kuitenkin aina hyvää, sillä nyt perusratsastukseen on alettu kiinnittää huomiota. Ystäväni kertoi tässä hiljattain, että hänen valmentajansa on yhtäkkiä alkanut puhua kulmien ratsastamisesta, vaikka viime kuukaudet he olivat harjoitelleet piruetteja ja vaihtosarjoja.
