Kyra Kyrklund: "Perusratsastus kuntoon ja valmentajat yhteistyöhön"

Iso-Britanniassa asuvalla Kyra Kyrklundilla on kädet täynnä töitä, mutta valmentaja- ja ratsastajalegendaa tarvitaan taas, kun ryhdytään pistämään suomalaista kouluratsastusta ajan tasalle.

Juuri nyt työllistää tietenkin oma tanskalainen huippuvalmennettava Catherine Laupdrup-Dufour, joka starttaa kahden viikon päästä kouluratsastuksen EM-kilpailuissa Ranskan Crozet'ssa.

Kyrklund on lentänyt kolmena viikkona omavalmentajan roolissa Tanskaan muutamaksi päiväksi ja menee sinne vielä tälläkin viikolla ollakseen paikalla omavalmentajana myös liittovalmennuksen aikana.

Ihan näin tiivistä tutorointia ei ole luvassa suomalaisille.

Suomalainen kouluratsastus on viime ajat ollut tikun nokassa. Kyrklundilta kysyttiin mielipidettä siitä, mitä pitäisi tehdä, ja hän kertoi sen HUJO:n puheenjohtajalle Tom Gordinille ja lajiliitto SRL:n puheenjohtajalle Marjukka Manniselle.

Jutun juoni on siinä, että perusratsastus on saatava paremmaksi. Tämä on helposti sanottu. Sen jälkeen on alettava miettiä sitä, mitä perusratsastus ylipäätään on ja millä se paranee.

Miten viesti saadaan perille? Valmentajien kautta.

Kyra Kyrklund miettii yhteistä tilaisuutta, jossa olisi fyysisesti paikalla mahdollisimman suuri määrä eritasoisia valmentajia, vaikkapa kotivalmentajat ja aluevalmentajat yhtäaikaa. Tämän jälkeen vastaavia tilaisuuksia pidettäisiin online.

"Siinä voitaisiin katsoa ratsukoita ja keskustella yhdessä mistä päästä kukin heistä alkaisi korjata näkemäänsä ja mitä tekisi ensimmäiseksi. "

Keskustellaan, vaihdetaan ajatuksia. Tavoitteena on, että taitotaso kasvaa.

Kyrklund toteaa, että valmentajien koulutukseen on satsattava selkeästi enemmän.

Kyrklundia itseään ei enää kiinnosta maajoukkuevalmennus. Hän lopetti pitkän yhteistyön Portugalin maajoukkueen kanssa, ja arvioi, että oli hyvä hetki päättää, kun heille on nyt rakennettu hyvä ja toimiva systeemi. Monessa maassa valmentanut Kyrklund ei aio enää ottaa maajoukkuevalmentajan työtä vastaan.

Hän sanoo, että liittovalmentajan työ on kylläkin erittäin antoisaa, mutta se voi olla myös melko hankalaa. "Ykkösasia on, että ne sun valmennettavat aidosti haluavat valmentautua sun kanssa, eikä tilanne ole se, että heidän on pakko, silloin siitä ei koskaan tule hyvää."

Hän toteaa, että sitä paitsi jokaisella oli joka tapauksessa omat valmentajansa, aivan kuten Laudrup-Dufourilla on Kyra Kyrklund.

Jos maajoukkuevalmentajan merkitys laskee, kapteenin rooli kasvaa, sillä joku asiantuntija tarvitaan ratsastajia neuvomaan.

Kyrklund ottaa esimerkin Ruotsin estejoukkueesta: "Kapteeni Henrik Ancarkrona on se, joka on tärkeä heillä", hän sanoo.

Kyrklund painottaa kapteenin lajituntemusta ja kokemusta kilpailijana arvokisoissa, koska niistä syntyy luottamus ratsastajien keskuudessa.

"Kapteenin on tiedettävä, miltä on olla ratsastaja sillä tasolla, niissä kisoissa. Jos ei tiedä, on vaikea neuvoakaan."

Kotivalmennus

Idealitilanteessa valmentaja näkee valmennettaviansa riittävästi, oli kyse kotivalmentajista tai maajoukkuevalmentajista.

Mutta näkeekö hän? Ei välttämättä.

Tässä on otettava käyttöön inhorealistinen matematiikka.

"Jos joku käy valmennuksessa vaikkapa kerran viikossa, siitä tulee vuositasolla vain 50 tuntia. Se ei ole paljon", Kyrklund laskee. Samanaikaisesti valmentautuminen ei ole ilmaista.

"Kenellä on sitten rahaa ostaa useampia valmennustunteja viikossa kuin yksi?"

Eräs sudenkuoppa on siinä, mitä valmennettava tekee kaikkina niinä viikon muina päivinä. Pahimmassa tapauksessa viikon omatoimisessa kotihaahuilussa palataan ei ainoastaan lähtöruutuun, vaan jopa miinuksen puolelle.

Tilanteet on tunnistettava, jotta niihin voi löytää ratkaisut.

"Sulla varmasti on kuitenkin joku kaveri tai groomi, joka voi videoida sitä ratsastusta, ja valmentaja sitten katsoo, oletko tehnyt kotitehtävät sovitusti ja oikein."

Seuraavaksi Suomessa aletaan selvittää sitä, miten suomalaisten jokapäiväinen valmennus pyörii ja minkätasoiset valmentajat heillä ylipäätään on käytössään.

Sanomattakin on selvää, että valmentajien tulee olla keskenään samalla kartalla siitä, mihin ollaan menossa ja mitä keinoja käytetään.

Tästä seuraa luonnollisesti myös, että ratsastuskoulujen on puhuttava myös samaa kieltä, sillä sieltä käytännössä suomalaiset ratsastajat tulevat.

"Mitä paremmat perusopit sä saat, sitä parempi siitä on jatkaa", Kyrklund sanoo.

Ratsastuskoulujen opetuksen tasoon ei kuitenkaan ole resursseja puuttua, raja on vedettävä johonkin. Kyrklund sanoo myös, että on oltava realisti. Aniharva kilparatsastaja nousee ratsastuskoulusta suoraan kilpasatulaan.

"Emma Kanerva oli yksi harvoista, mutta hänellä olikin ollut onni osua erittäin hyvään ratsastuskouluun ja saada opettajakseen Riitta Holopainen", Kyrklund muistuttaa.

Kyrklund on katsonut ikäluokkaratsastajien kisatuloksia tänä kesänä ja toteaa, että suunta on selvä: 70 prosenttiin on päästävä. Jos ratsastaja saa 65 prosenttia, on mietittävä mistä ne puuttuvat viisi prosenttia otetaan. On myös nähtävä mitä tekemisestä puuttuu. Ja sen jälkeen on pystyttävä kertomaan ratsastajalle, mitä hänen on tehtävä toisin, ja nimenomaan tässä on se haaste. Moni näkee, kun liike ei onnistu, mutta huomattavasti harvempi näkee, mistä se johtui, ja varsinkin miten se korjataan.

"Sä teet voltin, se on ehkä oikean kokoinen ja hevosen ravikin on ihan okei, mutta se saattaa jossain vaiheessa kulkea vähän kuolaimen takana tai tekee pienen tahtirikon ja liike on 6,5 eikä 7. Tai jos teet laukanvaihdon ja se on puhdas, mutta se ei olekaan ihan tarkalleen oikeassa paikassa.... Niitä pieniä laadullisia asioita, jotka vetävät pisteitä alas, on valtava määrä."

Perusratsastus

Käsi sydämelle: Kuinka monta kertaa tänä vuonna olet kuullut sanan perusratsastus?

Se on kaiken ytimessä, mutta mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa ratsukon tavanomaisen tekemisen laadullista tasoa. Hyvin perusratsastettu hevonen on suora ja oikeassa tasapainossa, sen askellajit ovat hyvät ja puhtaat, se kantaa itsensä oikein ja sen selkä on aktiivinen, se reagoi apuihin heti ja se hyväksyy tasaisen kuolaintuntuman.

"Hyvä esimerkki on puolipidäte. Miten ja milloin sä sen teet ja mitä sä oletat, että hevonen tekee? Ja siirtymiset, joista kaikki tietää, että niitä pitää tehdä paljon, mutta millä tavalla se siirtyminen tapahtuu?"

Mitä parempi perusratsastus, sitä helpompaa kaikki on.

"Mitä pienemmät avut menevät läpi, sitä enemmän ratsastaja voi keskittyä tuntemaan mitä siellä jalkojen välissä tapahtuu. Ja mitä nopeammin ratsastaja aistii hevosen selän ja jalkojen liikkeet, sitä nopeampia ovat myös mahdolliset korjausliikkeet - ne tulevat jo ennen virhettä. Jos virhe ehtii jo tulla, se kertoo, että ratsastaja ei ole tunnistanut sitä tarpeeksi ajoissa."

Kun tämä kehä toistuu, se toimii itseään vahvistavana järjestelmänä: herkkyys ja parempi tuntuma mahdollistavat nopeamman reagoinnin, joka tuottaa entistä paremman liikkeen. Kehitys ei ole enää tasaisen hidasta, vaan eksponentiaalista - jokainen edistysaskel tekee seuraavasta edistysaskeleesta helpomman ja nopeamman.

Hotspotit

Valmentajan valinta on ratkaiseva hetki urheilijan elämässä. Se saattaa ratkaista, osallistutaanko myöhemmin mestaruuskisoihin vai ei. Se on myös vaikea hetki, sillä jos ei ole sisällä lajissa, on mahdoton erottaa hyvä valmentaja huonosta, joka on vain hyvä puhumaan.

Kyrklund sanoo, että Suomessa on hyviä valmentajia. Heidät tunnistaa usein siitä, että ihmiset heidän vaikutuspiirissään kukoistavat ja menestyvät kilpailuissa.

"Puhutaan hotspoteista, joista tulee paljon hyviä urheilijoita. Ne paikat eivät ole hienoimpia paikkoja, mutta ne ovat paikkoja, joissa asiat tehdään oikein."

Yksi hotspot aikoinaan oli Kilpatalli Ruskeasuolla. Silloin, kun Kyrklund piti sitä. Itse hän mainitsee esimerkkinä Pekka Mäkelän tallin aikoinaan Oulussa.

"Kaikki ovat silmän alla tietyllä lailla. Ei niin, että pidettäisiin valmennuksia joka päivä, vaan niin, että kun se tekeminen on siinä omassa pihassa, ja väkisinkin huomaa mitä joku siellä kentällä tekee, koskaan ei pääse lähtemään liian paljon vikasuuntaan. Yhtäkkiä onkin se tilanne, että sä treenaat 360 kertaa vuodessa!"

Kyrklund neuvoo katsomaan ympärilleen, missä näitä hotspoteja on ja hakeutumaan niihin.

Nivelellä kv GP:hen?

Ensi vuonna saattaa olla mahdollista ratsastaa nivelkuolaimella kolmen tähden CDI-kisoissa.

Kyra Kyrklund kertoo, että työryhmä, jossa hän on mukana, on ehdottanut asiaa FEI:lle. FEI tekee ehdotukselle mitä parhaaksi näkee. Henki on kuitenkin se, että nivelkuolaimella grand prix'n ratsastaminen tulisi kokeiluluontoisesti mahdolliseksi jopa ensi vuoden alusta.

Kokeiluvaiheen aikana seurataan tarkkaan sitä, kuinka paljon tällaisia ratsukoita ilmaantuu ja minkälaisia tuloksia he saavat verrattuna kankikuolaimilla ratsastaviin kilpakumppaneihinsa.

Neljän ja viiden tähden kilpailuissa nivelkuolain ei ainakaan ensimmäisessä vaiheessa ole mahdollista, jos koskaan. Koska esimerkiksi EM-kisat ovat viiden tähden kilpailuja, reitti sinne asti ei pelkästään nivelkuolaimella ratsastettavalla hevosella ole mahdollinen.

Asiasta on mahdollista päättää jo FEI:n vuosikokouksessa marraskuussa, jos se ei vaadi isoa sääntömuutosta.

"En tiedä minkälaisen sääntömuutoksen se edellyttää, mutta mun puolesta kokeilu voisi alkaa jo vuoden alusta."

Kyra Kyrklund itse tosin arvostaa kankikuolainta ja on sitä mieltä, että kangella ratsastamisen taitoa ei pitäisi menettää.

"Ihmisen pitää ymmärtää mitä kanki tekee ja miten se vaikuttaa. Kangen valinnassa pitää ottaa huomioon hyvin monia asioita, jotta lopputulos on hyvä."

Kangen vaikutus on voimakkaampi, mutta oikeaoppisesti sitä myös käytetään vähemmän kuin niveltä.

"Hevonen ei saisi koskaan nojata kankeen, mutta valitettavasti tätäkin näkee, kun tuntuma kankiohjaan on liian kova. Kun kanki toimii oikein, hevonen rentouttaa koko alaleukansa."

EM-kisat

Kouluratsastuksen EM-kisat ovat tänä vuonna tavallista jännittävämmät. Tietysti siksi, että Suomella on niissä joukkue, Henri Ruoste, Matilda Schmechel ja Joanna Robinson, mutta myös siksi, että kisat ovat avoimemmat kuin aikoihin.

Kyrklund toteaa, että mukana on uusia ratsukoita kuten belgialainen Justin Verboomen, joka on noussut nopeasti huipulle.

"Se on hyvä asia, että niin on käynyt, sillä se todistaa, ettei tarvitse aina mennä vuosikaupalla, että kyllä sä saat hyviä pisteitä, kunhan vaan olet tarpeeksi hyvä ratsastaja", Kyrklund huomauttaa.

Tällainen yksi huippunimi voi vetää pienenkin kouluratsastusmaan korkeille sijoille.

"Jos siinä on suht koht ookoo ratsastajia ne muut ja yksi on huippu, voi nousta aika kivasti. Se on vähän niin kuin aikoinaan kun mä menin Matilla."