"Centered riding ei poissulje mitään, vaan se mahdollistaa mahdollisimman paljon" – klassikkoteoksen jatko-osa nyt suomennettuna!

Kirjan suomennoksen tarkastanut IV-tason CR-ohjaaja Ursula Turtiainen kertoo, että kirja on tarkoitettu kaikille ja kaikkien lajien ratsastajille, myös valjakkokuskeille. Yli 260 sivuisessa kirjassa on pureksittavaa pitkäksi aikaa ja siinä on myös oma osionsa esteratsastukselle.

”Centered riding ei poissulje mitään vaan se mahdollistaa mahdollisimman paljon”, Turtiainen sanoo.

Amerikkalaisen Swiftin perustama CR on opetusmetodi, joka on apuväline kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Ratsastuksenopettajat hyötyvät erityisesti kirjan opeista, mutta se sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään omaa ratsastustaan.

CR pyrkii saamaan ratsastajan sekä hevosen kehon ja mielen samalle taajuudelle mielikuvilla, hengitystekniikalla ja biomekaanisella rentoudella. Silti muistaen, että ratsukon osapuolet ovat kuin jin ja jang, kuin öljy ja vesi pyöreässä astiassa. Kun astiaa ravistaa, ne liikkuvat toisiinsa nähden, mutta eivät koskaan sekoitu. Mielikuvat ovat olennainen osa metodia.

”Kun ratsastajalla on mahdollisimman optimaalinen asento, lihastyötä tarvitsee tehdä vähemmän. Silloin istuu hevosen mukana liikkeessä ja se näyttää siltä, ettei tekisi mitään”, Turtiainen kertoo.

Kirjasarjan ensimmäisessä osassa esiteltiin Centered Ridingin eli CR:n neljä peruspilaria: pehmeä katse, hengitys, rakennuspalikat sekä centering eli kehon keskipisteen löytäminen.

”Kirja on jatkoa ensimmäiselle ja siinä mennään vielä yksityiskohtaisempiin asioihin ja tarkennuksiin. Jokainen voi hakea niitä kohtia, joita itse tarvitsee eniten omassa ratsastuksessaan. Kirjassa myös mennään pidemmälle ratsastuksellisesti, käsitellään liikkeiden ratsastaminen, ja käydään enemmän läpi hevosen ja ratsastajan biomekaniikkaa.”

Toiseen osaan Swift lisäsi kaksi uutta peruspilaria. Ne ovat grounding eli maan vetovoima sekä clear intent eli selkeä aikomus. Maan vetovoimaa ratsastaja käyttää jalustimen polkupinnan ja istuinluidensa kautta. Kun hän istuu oikein, hän putoaisi jaloilleen, mikäli hevonen vedettäisiin hänen altaan pois. Ja jos ratsastajalla ei ole selkeää aikomusta, se ei voi kertoa mitä se haluaa hevosen tekevän.

Groundingin voi myös ymmärtää juurtumisena tai maadoittumisena, mistä kuulee puhuttavan myös kehotietoisuudessa. Muistakin peruspilareista puhutaan nykyään eri yhteyksissä, kuten kehonhallinnassa, mindfulnesissa ja muissa urheilulajeissa.

”Näistä onneksi nykyään puhutaan, koska ihmiset eivät ole olleet kovinkaan maadoittuneita tässä hektisessä yhteiskunnassa. Kun pysähtyy ja miettii, sitä alkaa jo maadoittua. Kun vielä löytää hengityksen, keskipiste putoaa ja kroppakin alkaa taas toimia.”

Keho, mieli ja hevonen

CR:n perustana on klassinen kouluratsastus, mutta siihen on yhdistetty Alexander-tekniikka ja itämaiset kamppailulajit. Se yhdistää niin ratsastajan kehon, mielen kuin hevosen. Slogan ”body-mind-horse” eli ”keho-mieli-hevonen” kiteyttää hyvin, mistä on kysymys. Siksi ilman hevosta tehtävät harjoitukset ovat tärkeässä osassa.

”Kun eka kirja ilmestyi 1985, se oli ihan erilainen kuin kaikki muut ratsastusoppaat yhteensä. Aiemmin kirjat keskittyivät siihen, mitä hevosen pitää tehdä. Miten hevonen voi toimia, jos ihminen istuu miten sattuu siellä selässä? Ei se toimi.”

Pienillä muutoksilla ratsastajassa voi saada hevosen liikkumaan paljon paremmin.

”Hevosta ei voi koskaan pakottaa rennoksi, ja vasta kun hevonen on rento, askellajien puhtaus ja hienous tulee esille.”

Toisaalta ratsastaja säästää omaa kehoaan eikä kipeydy, kun hän on hevosen selässä rento, oikeassa asennossa ja seuraa liikkeiden mukana.

”Kun käyttää kroppaa tasapuolisesti molempiin suuntiin, se myös kestää paremmin. Ja jos on vaikka selkävaivaa ja oppii istumaan oikein, silloin ei rasita selkäänsä.”

CR huomioi myös ratsastajien erilaiset kehot, esimerkiksi notkoselkäisen tulee keskittyä vielä enemmän vatsalihaksiinsa.

”Jollain on pitkä selkä ja lyhyet jalat, tai lyhyt selkä ja pitkät jalat. Ei kaikki ihmiset pysty ratsastamaan samalla tavalla eikä edes samanlaisessa satulassa. Kaikkia ei voi puristaa samaan muottiin”, Turtiainen sanoo.

CR-ohjaajia on Suomessa 73. Turtiainen on itse korkeimman eli 4-tason ohjaaja, joita on Euroopassa kahdeksan ja maailmassakin vain 18. Turtiainen saa ainoana Suomessa kouluttaa uusia ohjaajia.

CR-ohjaajan polulla eteneminen ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan tasoilla edetään yksi kerrallaan ja tasojen välissä vaaditaan aina vuosien ohjaajakokemusta ja pakollisia päivityskoulutuksia. Mitä vähemmän aikaa on toiminut ohjaajana, sitä useammin niihin osallistutaan. Näin varmistetaan, että ohjaajat todella sisäistävät opit.

”Meillä on alussa pakolliset päivityskoulutukset, jotta saa pidettyä statuksensa aktiivisena ja se on älyttömän hyvä juttu. Päivityskoulutuksessa näkee muita ohjaajia, verkostoituu ja saa jälleen tietoa. Tykkään siitä, että meillä on iso tuki taustalla ja mietityt säännöt”, Turtiainen toteaa.