Asetusluonnos on mietittävä alusta asti uudelleen. Ja tällä kertaa niin, että mukana ovat ne tahot, joita luonnos koskettaakin.
Asetuksen tavoitteena oleva hevosten hyvinvoinnin lisääntyminen on päinvastoin vaarassa ja syynä on liian tiukka, monimutkainen ja käytännöstä vieraantunut sääntely.
On täysin epäselvää mihin tällä tiukalla sääntelyllä pyritään.
Ja kenen on tarkoitus maksaa kaikki tämä?
Olisi ollut toivottavaa, että hevosalan yrittäjiä olisi kuultu asetuksen valmistelussa käytännön töiden toteuttamisesta, hevosten yksilöllisestä hoidosta sekä siihen liittyvistä vaatimuksista ja hevosalan kustannusrakenteesta. Alalla on ammatti-ihmisiä hevosia hoitamassa. Kyllä he osaavat hommansa.
Asetuksen ollessa nyt näin yksityiskohtainen voi jopa puhua ylisääntelystä ja sen tuomista ongelmista hevosalan talouskasvuun. Perusajatuksena pitäisi päinvastoin olla turhan sääntelyn sekä rajoitteiden purkaminen.
Se on varmaa, että yrittäjät ajetaan tällä tavoin nurkkaan. Tämä on sellainen luuppi, että jos se pääsee käyntiin, siitä ei välttämättä ole ulospääsyä.
Hevosalan taloustilanteen ollessa huono turha sääntely ja asetuksen vaatimat investointivaatimukset aiheuttavat lisäongelmia alalle, joka jo nyt vaatii paljon taloudellisia ja fyysisiä resursseja.
Lisäksi pitäisi pitää mielessä olennaisin asia eli hevosen hyvinvointi ja sitä kautta yksilöllinen hevosten hoito. Paino sanalla "yksilöllinen". Kunkin hevosen vaatima.
Tärkeä kysymys on tämä: jos hevoset voivat hyvin onko viranomaisen lisäsääntelyllä positiivista merkitystä?
Liian tiukka sääntely lisää byrokratiaa sekä aiheuttaa suurelle osalle hevosyrittäjiä investointipaineita ja siten myös rasittaa hevosalan yrittäjien toimeentuloa, työssäjaksamista ja mahdollisuuksia palkata lisää työntekijöitä alalle. Yhteiskuntamme taloudellinen tilanne on tällä hetkellä heikko ja rahat ovat tiukalla, niin hevosalan yrittäjillä, kun viranomaisilla. Onko siis asetuksen laatimisessa laskettu vaikuttavuusanalyysin avulla asetuksen taloudellisia seurauksia?
Onko asetuksen hevosyrittäjiltä vaatimille investoinneille suunnattuja investointitukia jo laskettu?
Onko laskettu näiden asetuksen rajoitusten, vaatimusten ja sääntöjen noudattamisen valvontaan kuluvien verorahojen ja henkilötyövuosien määrää?
Mielestäni on syytä keskustella ja ottaa asetuksen laadinnassa huomioon onko yhteiskuntaa asiallista vaatia rahoittamaan ainoastaan hevosalaa koskevaa valvontaa näin yksilöidyssä muodossa. Hevosalan yrittäjien maksettavaksi asetuksen mukaista valvontaa ei ainakaan voida hyväksyttävästi työntää. Keskusteluun olisi yleisesti asetuksen laadinnassa hevosalan lisäksi syytä miettiä esim vanhusten hoitopalveluita, joita ei ole lainsäädännöllisesti rajoitettu ruuan ja juotavan jakelun osalta lainkaan.
Suurin riski hevosille karkearehun jaon säätämisessä on hevosten riski liikalihavuuteen, joka on eläinsuojelullisesti arveluttavaa. Karkearehun jaon automatisointi vaatisi hevosalan yrittäjiltä mittavia investointeja tai vaihtoehtoisesti kuuden tunnin sääntö vaatisi lihavimpien hevosten kohdalla ruokkijan paikalle yöaikaankin, sillä heinää ei määrättömästi niille voisi syötäväksi terveysriskin takia jättää.
Yksi esimerkki asetuksen keskeneräisyydestä ja liiasta yksinkertaistamisesta asioiden käsittelyssä on imppauspannan käytön kieltäminen. Imppauspannat ovat hyvin pitkälti historiaa, mutta niillä hevosilla, joilla niitä tarvitaan, niiden poistaminen voi johtaa hevosen hyvinvoinnin kyseenalaistamiseen mahdollisten vatsavaivojen lisääntyessä. Sinänsä imppaaminen ei ole kovin yleistä eikä pantoja pidetä hevosilla ilman oireita.
Hevosten varusteiden tulee olla sopivia hevoselle eikä yksittäisten varusteiden määrittely ole asetuksessa tarpeen. Hevosalan yrittäjät olisivat voineet tässä asiassa kertoa kymmenien erilaisten turparemmien olemassa olosta ja erilaisista suitsista, kuten vaikkapa kuolaimettomista suitsista.
Erilaiset turparemmit ja suitset toimivat eri tavoin ja siksi niiden paikka hevosen päässä voi vaihdella, eikä väliin jäävän tilan (1,5 cm) mittaaminen varsinkaan eri kokoisilla hevosilla ole siten tarkoituksenmukaista.
Asetus on täynnä tämänkaltaisia määräyksiä, joissa asiaa ei ole ajateltu loppuun asti. Esimerkiksi karsinoiden väliseiniä ei voida aina ajatella ainoastaan sosiaalisten suhteiden ylläpidon kannalta, sillä varsovat tammat, orit ja vaikkapa dopingmääräykset voivat estää turpakosketuksen mahdollistamisen. Useilla talleilla väliseinät ovat lisäksi kiinteitä rakenteita ja niiden muuttaminen vaatisi kalliita investointeja.
Tässä vain muutama asetuksen uudelleen mietittävistä asioista.
Tällaisista asioista ei tulisi erillisesti säätää.
Toivon, että mahdollisimman moni alan yrittäjä muistaa tänään lähettää lausuntonsa MMM:ään. Aikaa on vielä tämä päivä.