Paroonin löytyminen avannosta oli surullinen, mutta todennäköinen lopputulos surulliselle tapahtumaketjulle.  Kuva: Hanna Laakso
Ratsastusuutiset

Hevosmetsuri Miika Åfeltin toinenkin hevonen löytyi hukkuneena

MT Hevoset uutisoi, että tiistai-iltana avannosta oli löytynyt Liedon työmaan parivaljakon toinenkin hevonen, percheronruuna Parooni.

Leena Alerini

Aiemmassa uutisessa kerrottiin kahden percheronhevosen kadonneen, ja että toinen niistä oli löytynyt lauantaina Aurajoen avannosta. Löydetty hevonen oli parivaljakon nuorempi tamma Alisa, mutta ruuna Parooni oli jäänyt samaan avantoon. Se oli vain vajonnut hetkellisesti jään alle.

Tätä yrittäjä Miika Åfelt piti, hevosensa tuntien, myös todennäköisimpänä vaihtoehtona, vaikka avannosta yhdet hevosen jäljet takaisin rantaan johtivatkin. Hän oli kuvitellut tilanteen mielessään ja päätellyt toisen hevosista epäröineen viime hetkellä jäälle menemistä, mutta menneen lopulta perässä kuitenkin.

Näin oli käynyt. MT Hevoset uutisoi hevosen löytymisestä tänään keskiviikkona.

Nyt on aika katsoa eteenpäin.

Åfeltilla on hevoskasvatusta ja tälle keväälle on syntymässä varsa.

Hevosurheilu kävi kymmenen vuotta sitten tekemässä jutun Kuolematon tuote. Vaikka yksittäisen hevosen elämänkaari noudattaa katoavaisuuden lakia, konseptina hevonen on kuolematon. Artikkelissa Miika Åfelt pohtii hevosyrittäjyyden lainalaisuuksia.

Toimittaja Hanna Laakson juttu "Kuolematon tuote" alla.

Kuolematon tuote

Miika Åfeltilla on yli 20 vuoden kokemus hevosmatkailupalveluja tarjoavana yrittäjänä. Åfeltin työhevoset antavat palan rauhaa.

Havunneulaset koskettavat poskea. Suuri reki luiskahtaa leveältä metsäpolulta järven jäälle, jonka päälle satanut lumikerros on silmän kantamattomiin puhtaan koskematon. Pöllyävä peite narskuu, kun kahdeksan suurta kaviota etenee varmassa tahdissa.

Suuret kaviot kuuluvat viisivuotiaille ranskalaisille percheron-oreille Bocage Du Donille eli Bocasille ja Blaise Du Donille eli Pläsille. Ohjaksissa olevalla miehellä on yllään ruudullinen takki ja karvahattu. Hän antaa käskyn, ja hevoset nostavat laukan.

Noin 900 kiloisten hevosten valtavat takapäät puhkuvat voimaa, mutta silti niiden askel näyttää kevyeltä ja helpolta. Rekiryhmä etenee Pakurin torpan maastossa Ikaalisissa. Torppa on Miika Åfeltin, hänen perheensä, neljän työhevosen ja pienen kyyttölehmälauman koti.

Åfeltin yritys Åfeltin työhevoset on ollut toiminnassa vuodesta 1994 lähtien.

”Yrityksen pääpainopiste on työhevosissa. Tarjoamme muun muassa vaihtoehtoista palvelua metsänomistajille ja -käyttäjille, heille, jotka haluavat tehdä metsätyönsä luomuna hevosilla. Tilamme on luomutila, viljelemme täällä eläinten rehut ja omaan käyttötarpeisiin esimerkiksi jonkin verran perunaa. Lisäksi tuotamme luomulihaa.”

Yksittäisille ihmisille paikka tarjoaa aitoja kokemuksia.

”Täällä pääsee näkemään tavallaan vanhanajan meininkiä. Monelle jo se on kokemus, että pääsee näkemään hevoset kesällä heinätöissä, syksyllä kyntötöissä tai talvella metsätöissä. Ympäri vuoden järjestämme kursseja, joissa opetamme näihin töihin ihmisiä ja myös heidän hevosiaan. Vaikkapa päivä halkometsässä, se on uniikki tuote, elämys.”

Talvella yksi tuote on juurikin asiakkaan tarpeiden mukaan räätälöitävä rekiretki.

”Ryhmä voi tulla retkelle tänne tai me voimme mennä ryhmän luokse, esimerkiksi vanhainkotiin. Kun ryhmä tulee tänne, käydään ensin ajelulla ja tullaan sitten pirttiin kahville”, Åfelt kertoo.

Kesällä Åfeltin työhevoset ovat tuttu näky festivaaleilla ympäri Suomen. Lisäksi Åfeltin työhevosiin voi tutustua vaikkapa polttariporukan kanssa.

”Polttareissa päästään olemaan kuin savotassa vanhaan malliin, nauttimaan entisajan eksotiikasta”, Miika Åfelt kertoo.

Åfelt kiinnostui hevosista jo pienenä poikana. Hän osti ensimmäisen hevosensa salaa vanhemmiltaan ollessaan 17-vuotias. Hevosmiesoppi on karttunut pitkälti kantapään koulun kautta.

”Kun olin yläasteella, Ikaalisissa oli muutamia tiloja, joilla oli työhevonen. Hakeuduin niihin ja innostin niiden isännät opettamaan taitojaan minulle. Nuorena pestauduin sillä tavalla yhteen taloon, että sain oman hevoseni hoitokulut maksettua siten, että tein talon työt hevosella. Siinä opin paljon.”

Hevosmatkailun ja siihen liittyvän yrittämisen pariin Åfelt ajautui vuonna 1999. Hän osti rappio-tilan, kunnosti sen, ja niin syntyi hänen ensimmäinen hevosalan yrityksensä Luomajärven hevoskievari.

”Siellä olimme yhdeksän vuotta. Hevoskievarilla toiminta oli vielä enemmän matkailupainotteista, mutta nämä työhevoset ovat kuitenkin se minun sydäntäni lähinnä oleva asia”, Åfelt kertoo.

Myös Ikaalisissa sijaitsevan kievarin Åfelt myi vuonna 2007 Satu ja Mika Haagmannille, jotka pyörittävät hevosmatkailupalveluja monipuolisesti tarjoavaa yritystä edelleen.

”Hevoskievarissa he ovat kovia kehittämään kaikenlaista uutta, on hieno huomata, että innovaatioita löytyy”, Åfelt sanoo.

Kun rekiretki on ohi, Åfelt riisuu Bocasin ja Pläsin ja antaa niille sitten kauroja. Mies puhelee hevosilleen jatkuvasti, kiittää niitä yhteisestä hetkestä ja silittää kummankin otsaa.

Jo näiden jykevien eläinten lähelle pääseminen on eräänlainen kokemus. Rodussa yhdistyvät ihmeellisellä tavalla voima ja herkkyys. Oriit tutkailevat ihmisten liikkeitä rauhallisin katsein.

Åfeltin ensimmäinen oma hevonen oli suomenhevonen, mutta häntä oli alusta saakka kiinnostanut enemmän vielä suuremmat kylmäveriset, niiden voima ja olemus. Matkan varrella hänellä on ollut useita erirotuisia kylmäverisiä hevosia.

”Viimeisimpänä hain siis kolme percheron-oritta Ranskan rajalta Saksasta, ja lisäksi minulla on yksi ardenner-ruuna. Percheron on rotuna paljon herkempi ja pehmeämpi kuin ardenner. Se on elegantti rotu, mutta silti siitä löytyy vetotöissä tarvittavaa raskautta.”

Suomenhevoseen verrattuna percheron on rauhallisempi ja maltillisempi.

”Ainahan hevoset ovat yksilöitä, ja suomenhevosistakin löytyy todella rauhallisia sellaisia, mutta se vahva juoksijasuuntaan jalostaminen näkyy suomenhevosessa tietynlaisena kipakkutteena. Se on kiva asia silloin, kun mennään ja meinataan. Nämä minun hevoseni ovat vähän kuin rekka-autoja, suomenhevoset taas kuin pakettiautoja”, Åfelt selventää.

Pakurin torpalla sijaitsevaa yritystä ja tilan puitteita Åfelt on rakennellut hiljalleen. Tulevaisuudessa hän näkee, että torpalla voitaisiin päästä nauttimaan alkuperäisiin tunnelmiin sijoittuvista lomamatkoista.

”Näkisin, että voisimme tarjota sellaisia tavallaan amish-lomia, meillä on täällä mökkimahdollisuuksia. Uskon, että sellaiselle on kysyntää, kun markkinointiin vaan panostetaan”, Åfelt sanoo.

Luonnon ja hevosten tarjoama rauha toimii Åfeltin mukaan hyvänä vastapainona nykyiselle kiireiselle yhteiskunnalle ja sen arjelle. Jo pelkkä miljöö voi antaa ihmiselle paljon.

”Moni on jo varmaan saanut tarpeekseen tästä nopeasta ja hektisestä menosta, ja onhan siinä pakkokin olla mukana, koska yhteiskunta nyt vaan on tällainen. Kokonaan ei voi hypätä pois, mutta voi pistäytyä sen ulkopuolella. Täällä on paikkoja ja mahdollisuuksia hiljentyä. Meillä on nämä hiljaiset hevosvoimat ja esimerkiksi metsäkirkko. Uskon, että osalle tämä on kova juttu.”

Åfelt muistuttaa, että työhevosten kanssa onnistunut tuote voi olla äärimmäisen yksinkertainen.

”Kun ostin Luomajärven hevoskievarin ja laitoin sen kuntoon, aloimme pian kokeilla niin yksinkertaista tuotetta kuin heinänhakuretki. Retkellä valjastettiin hevonen, istuttiin vanhoille rekilaveteille ja vällyille, mentiin metsäladolle, juotiin nokipannukahvit, tultiin kellot kilisten takaisin tilalle. Sitten käytiin ehkä saunassa ja tarjottiin siihen päälle ruokapalvelut, jos asiakas niin halusi.”

Kysyntä oli hyvin pian hurjan suurta.

”Heinänhakuretkestä tuli niin suosittu, että jouduimme ajamaan heinää öisin takaisin! Jos perusasiat ovat kunnossa, tuotteen ei tarvitse olla sen ihmeellisempi”, Åfelt sanoo.

Yrittäjä jatkaa, että palveluna heinänhakuretkeen etukäteen tarvittava investointi on kohtuullinen. Tarvitaan yksi hevonen, reki ja ajuri.

”Jos vertaa vaikka siihen, että vaellusratsastuksessa pitää olla valtava määrä hevosia ja esimerkiksi satuloita, niin investointipohja on ihan erilainen. Heinänhakuretki on esimerkki palvelusta, jota voi tarjota heti isolle ryhmälle. Lisäksi se on myös matalan kynnyksen tuote sikäli, että kaikki eivät uskalla mennä hevosen selkään.”

Jotta Suomessa voitaisiin jatkossa kehittää työhevosiin liittyviä hevosmatkailupalveluita, tarvittaisiin myös lisää alan osaajia, sekä hevosia, että ihmisiä.

”Ypäjälläkin on 200 hevosta, mutta ei yhtään osaavaa kyntöparia. Siihenkin tarvittaisiin myyntiä, että saataisiin uutta osaamista”, Åfelt sanoo.

Åfelt katsoo tulevaisuuteen kuitenkin luottavaisesti. Matkailupalvelujen näkökulmasta hän uskoo luonnon ja hevosen monipuolisiin mahdollisuuksiin.

”Hevonen on tuotteena kuolematon. On olemassa tällaisia muotituotteita kuten vaikka moottorikelkat, ja nyt juuri trendikästähän on esimerkiksi kiipeily, mutta hevonen on kiinnostava aina. Hyvinhoidettuna sille löytyy aina peruskysyntä.”

Miika Åfelt ja hevoset Don de Blaise ja Bocage du Don.