Helsinki Horse Show kansainvälisti suomalaista ratamestaritoimintaa
Helsinki International Horse Show ei ole ollut tärkeä tapahtuma vain suomalaisratsastajille vaan se on myös ollut isossa roolissa suomalaisten toimihenkilöiden kansainvälistymisessä.
Erityisen hyvin sen tietävät kilpailun aitiopaikalla toimineet ratamestarit, joille HIHS:ssa luotujen kontaktien avulla on auennut paikkoja jopa olympialaisiin.
Aki Ylänne on toistaiseksi ainoa suomalainen ratamestari, joka on toiminut maailmancupissa vastaavana ratamestarina. Horse Show´n ratatiimissä hän oli mukana alusta saakka.
”Ihan ensimmäisestä vuodesta alkaen olin apulaisena, olisiko yksi vuosi jäänyt välistä”, Ylänne muistelee.
Ensimmäiset vuodet hän toimi saksalaisen Olaf Petersenin apulaisena, mutta 1993 vastaavan ratamestarin pesti siirtyi hänelle.
Petersenin kautta Ylänne sai myös kutsun apulaisratamestariksi Soulin olympialaisiin 1988. Hän oli myös mukana Barcelonassa 1992 ja Atlantassa 1996.
”Ei sellaista mahdollisuutta olisi ollut olemassa, jos maailmancupia ei olisi ollut Suomessa. Horse show kansainvälisti suomalaista ratamestaritoimintaa, mutta siinä tuli myös järjestäjä- ja ratsastajakontakteja, ja sen kautta tapahtui muutakin toimihenkilövaihtoa.”
Samaa mieltä on ratamestari Johanna Mikkola, joka oli ensimmäistä kertaa mukana ratamestarin apulaisena vuonna 2014, kun kilpailu siirtyi Helsingin jäähalliin. Erityisesti Horse Show´n nykyinen ratamestari Guilherme Jorge on edesauttanut hänen uraansa.
”Hänen kauttaan olen päässyt Göteborgin maailmancupin finaaliin ja Pariisin olympialaisiin”, Mikkola kertoo.
Jorge puolestaan on ollut Ylänteen oppipoikana ja rakensi ensimmäisen kansainvälisen kilpailunsa Ypäjällä 1997, suomalaisen avustaessa. Nyt hän on ollut HIHS:n vakioratamestari jo usean vuoden ajan.
Nykyään on yleistä, että kilpailujärjestäjät tekevät ratamestareiden kanssa usean vuoden sopimuksen.
”Ratamestari tavallaan leimaa sen kilpailun”, Mikkola kertoo.
Suunnittelemistaan radoista Ylänne muistaa parhaiten lauantai-illan indoor hunting -luokan 90-luvun alkupuolelta. Tilaan jossa oli normaalisti 12 estettä, piti mahduttaa 20 estettä.
”Se oli ensimmäinen itse suunnittelemani rata. Siihen piti suunnitella myös esteet niin, että se vastasi suomalaista luontoa. Olaf Petersen rakensi muut radat, mutta tämän minä suunnittelin alusta loppuun itse. Hän sitten hyväksyi radan, että hänen nimeään käytetään mukana”, Ylänne muistelee.
Hänen ratamestariuransa huippu oli maailmancupin finaaliratojen suunnittelu HIHS:ssa vuonna 1998. Sinä vuonna hän myös rakensi niin paljon ulkomailla, että harvoin ehti kotonaan käydä.
Suurimmaksi huolenaiheekseen hän mainitsee liian monet tai liian vähät nollasuoritukset. MC-luokassa starttaa 40 ratsukkoa, joista 30 kykenee hyvänä päivänä tekemään puhtaan suorituksen. Televisioajat tuottavat painetta siihen, että puhtaita ratoja ei saisi olla liikaa.
”Silloin pitää katsoa, mikä tulostaso ja vire on ollut ensimmäisinä päivinä ja miettiä maailmacupin vaikeusastetta sen mukaan. Etäisyyksillä, estepituuksilla ja materiaalivalinnoilla voi vähän helpottaa tai vaikeuttaa, jotta tulisi järkevä määrä uusijoita”, Ylänne kertoo.
HIHS:n esteet ovat muuttuneet vuosien varrella
Radat ovat muuttuneet niiltä ajoilta, kun ensimmäiset maailmancupin osakilpailut hypättiin Helsingissä 80-luvulla.
”Suurin muutos alkuajoista on se, että materiaalit ovat keventyneet todella paljon, kannattimet ovat loivempia ja estetäytteet ovat ilmavampia”, Ylänne kertoo.
Lisäksi aiemmin puomien pituus oli hallikilpailuissakin 3,5–4 metriä, kun nykyään ne ovat lähes poikkeuksetta enintään kolmen metrin mittaisia. Lyhyemmät puomit ovat kevyempiä ja putoavat helpommin, mutta myös hallit ovat usein pieniä, joihin pitkät puomit eivät mahdu.
”Pienet kentät ovat aiheuttaneet sen, että pieneen metrimäärään on mahdutettava monta estettä. Jos ulkona 400 metrillä on kahdeksan estettä ja yhdeksän hyppyä, hallissa samalla matkalla on 15 hyppyä”, Ylänne sanoo.
HIHS:n nykyisiä esteitä on uusittu Guilherme Jorgen toiveiden mukaan pikkuhiljaa.
”Niitä on muutettu kevyemmiksi ja johteita on kavennettu, jotta olisi enemmän tilaa ja väljemmän näköistä. Ennen oli todella isot johteet, jotka täyttivät areenan niin, että se oli ihan tukossa”, Mikkola kertoo.
Messukeskuksessa tilaa on jälleen enemmän kuin jäähallilla, joten isompiakin johteita voidaan taas käyttää. Se kuinka paljon ratamestarit voivat vaikuttaa materiaalien suunnitteluun, riippuu kilpailujärjestäjästä. Helsingissä ratamestareita kuunnellaan.
”Kun tilataan jotain uutta, järjestäjät kysyvät ratamestarin mielipidettä. Me saamme olla jonkin verran mukana, kun niitä suunnitellaan”, Mikkola sanoo.
Esteiden korkeudet eivät maailmancupissa ole paljoa muuttuneet, mutta Ylänteen mukaan esteiden pituudet saattoivat olla jopa pidempiä kuin nykyään.
”Sarjaesteisiin on tullut vähintään puoli metriä lisää sen takia, että hevosten jalostus ja valmennus on mennyt eteenpäin. Myös kenttien pohjien laatu on parantunut. Suhteutettuja välejä oli ennenkin, mutta ehkä ne olivat vähän väljemmin rakennettu kuin tänä päivänä”, Ylänne kertoo ja arvelee, että 80- ja 90-luvun kärkiratsukot voisivat pärjätä myös nykyradoilla.
”Tietysti puomien putoamisherkkyys on muuttunut todella paljon. Sellaisia kosketuksia, joita silloin tapahtui ja puomit jäivät kannattimilleen, ei tämän päivän radat kestä. Nykyään tarvitaan tarkemmin ja huolellisemmin hyppääviä hevosia”, Ylänne toteaa.
Yhteistyötä ja suunnittelua etukäteen
Ylänne on rakentanut MC-ratoja sekä Messukeskukseen että Hartwall Areenalle (nyk. Veikkaus Arena). Radansuunnittelussa hän lähti liikkeelle tilankäytöstä.
”Olen niin kutsuttua vanhaa ratamestarikuntaa, eikä silloin käytetty tietokonetta vaan ne piirrettiin paperille, joita sitten kopioitiin. Yritin tehdä kaikkien ratojen suunnitelmat etukäteen, mutta muutoksia olen saattanut tehdä vielä kisan aikanakin seuraavaan päivään tai seuraavaan luokkaan”, Ylänne kertoo.
Mikkola on pitkään työskennellyt tiiviisti Jorgen kanssa.
”Helsingin jäähallissa kaikki luokat hypättiin samalla areenalla, joten tein myös kaikki kansalliset radat. Tomas Kiviranta on auttanut osittain. Nyt se varmaan tulee muuttumaan, koska on kaksi erillistä areenaa. Meidän pitää tehdä selvempi työjako”, Mikkola pohtii.
Brasilialainen Jorge suunnittelee radat aina ajoissa etukäteen.
”Kun hän tulee Helsinkiin, hän on jo suunnitellut aika paljon valmiiksi. Se on prosessi. Hän lähettää ratoja minulle monta viikkoa ennen ja kysyy mielipidettä. Kerron mielipiteeni ja sitten vähän muutetaan. Teemme yhteistyötä”, Mikkola kertoo.
Ylänne ei ole enää uusinut kansainvälisiä ratamestarin oikeuksiaan, vaikka kotimaassa vielä rakentaakin muutaman kisan vuodessa.
”Huipulla on ammattiurheilijoita ja ammattiorganisaatioita, joten ratamestariltakin vaaditaan ammattilaisuutta. Jos tekisi yhden tai kaksi kisaa vuodessa, ei olisi riittävästi ajan hermoilla.”
Vieläkö Helsingissä tullaan näkemään suomalainen ratamestari rakentamassa maailmancupin osakilpailua?
”On se mahdollista, mutta silloin pitää olla käytettävissä aika paljon ulkomailla. Kutsut kahden ja kolmen tähden kilpailuihin ja apulaiseksi arvokisoihin on aika realistinen tavoite, mutta maailmancupin rakentaminen täältä käsin on haastavaa. Pitäisi kiertää aktiivisesti ulkomailla”, Ylänne pohtii.
Mikkola on samoilla linjoilla. Hän on FEI:n 3-tason ratamestari ja toimihenkilöoikeuksiensa puolesta saisi rakentaa MC-kilpailun, mutta se vaatisi jatkuvaa matkustelua ulkomailla kilpailuissa.
”Mä saisin sen tehdä, mutta siinä pitää olla tatsi ja tuntuma. Niitä ratoja pitää tehdä koko ajan, melkein joka viikonloppu. Toki on muutama huippu, joka ei tee enää niin paljon, mutta hekin ovat joskus tehneet”, Mikkola pohtii.
Ratamestarit ovat nykyään kokopäiväisiä ammattilaisia siinä missä ratsastajatkin.
