Hevonen, joka unohti vanheta

"Kyllä me vissiin vähän huomiota herätettiin", omistaja Soile Rautavirta nauraa.

Suomenhevosruuna Muistin Poika eli Papu synnytti pienimuotoisen sensaation Hämeenlinnan näyttelyssä pari viikkoa sitten.

Näyttelykerta ei ollut sen uran ensimmäinen ja rakennekukkanen se on ollut aina. Vuosina 1991 ja 1992 se sai jo varsanäyttelyssä ykkösen ja vuonna 2022 Hessi-tallin näyttelyssä rapsahti 32-vuotiaana 44,5 rakennepistettä. Vuonna 2025 Hämeenlinnassa pisteitä tuli 41,5, edelleen kirkkaasti ykköspalkinnon verran.

Toukokuussa 2025 tuomari Roger Lumberg ei ollut uskoa silmiään kuultuaan sen iän: 35 vuotta. Eikä ole uskoa silmiään toimittajakaan, kun näkee hevosen sen kotona Alvettulassa. Kotitallin kattolamppu osuu millin karvaan, joka kiiltää kuin öljyttynä. Hevonen otettiin talliin hetkeä aiemmin pihatosta muiden hevosten joukosta.

Verkossa vastaan tulleet näyttelykuvat ovat hyvälaatuisia, mutta ne eivät itse asiassa tee hevoselle oikeutta. Se on livenä hämmästyttävä näky lihaksikkaine, täyteläisine muotoineen. Toki ikä jonkin verran näkyy: päässä on iän merkkejä eli valkoista karvaa ja tietynlaista vanhuuden kulmikkuutta ja liikkeessä se saattaa kompastella, mutta muuten tämä seniorikansalainen on malliesimerkki siitä, että vaikka ikä on numeroita kaikille, toisille ne numerot vilistävät selvästi hitaammin.

Muistin Poika (Viltter - Muisti, Ponnen-Muisto) on Suomen vanhimpia hevosia. Omistaja sanoo, että hevonen "syntyi vanhana", mutta ikääntyä se ei ole osannut.

"Katso nyt miten pikkuvanhan näköinen tosikko se on tossa puolivuotiaana", hän nauraa ja näyttää 35 vuotta vanhan kuvan, jossa Papu on emänsä ja isosiskonsa Patrinan kanssa.

Esikuva ponipuolelta

Muistin Poika on Soilen ukin, kauan sitten jo edesmenneen Veikko Heinosen kasvattama, siksikin niin rakas.

"Kaikki mitä mä tiedän hevosista, on ukin peruja", Rautavirta sanoo. "Tai no ehkä ei ihan kaikki, olen mä niitä tietoja vähän päivittänytkin", hän lisää.

Ukki oli hevosmies viimeisen päälle. Sen näkee valokuvakansiosta, jossa on oikeastaan vain hevosten kuvia. Kaikki siististi nimettyjä, monet lyhyellä kuvauksella. Kansio on Soilen hallussa, korvaamattomana aarteena.

Jossain kohtaa vanhan miehen käsiala vaihtuu pikkutytön pyöreäksi tyyliksi. Albumin viimeiset kuvaukset on kirjoitettu ukin sanelun mukaan.

Viltter otettiin vuonna 1989 isäoriiksi, kun haluttiin seitsemäs ravivarsa Heinosen omasta Muisti-tammasta (Ponnen-Muisto - Lähti, Lähetin), sisarussarjan viimeinen.

Muistin Poika teki lyhyehkön raviuran. Vaikka voittikin ensimmäisen lähtönsä, ei se oikein voittajatyyppiä ollut. Juoksijoitakin Muistista kyllä saatiin: jalostusoriinakin toiminut Usti (Uskoton) ja Ustiakin vielä nopeampi Serimus (Säteri).

Kaksi vuotta kuopuksensa syntymän jälkeen tamma laitettiin pois. Kunnia-asiana oli se, että vanha tamma oli täysin terve. Tammasta otettiin sivukuva sen viimeisenä päivänä.

Soile kirjoitti albumiin: "Viimeinen kuva Muistista syksyllä 25-vuotiaana. Ajettu 387 starttia, tehnyt 7 varsaa, lop. täysin terveenä".

Muistin Pojasta ukki luopui 29 vuotta sitten. Se oli joulukuuta vuonna 1996, kun omistajaksi vaihdettiin Soile. Raviuraa yriteltiin vielä, mutta ilman sen kummempaa menestystä, ja pian se oli 13-vuotiaan Soilen ratsu. 9-vuotiaana Papu ruunattiin, sillä se oli hurja ja karjas oriina. "Äijä."

Soile hyppäsi sillä kuitenkin kisoissa ja nyt hän miettii, että luojan lykky, ja pieni ihme, että säilyttiin hengissä. Papu oli kuuma ja vaikea ratsastaa, mutta hyvälaukkainen ja hyvä hyppääjä.

Satu Liukkonen piti silloin Ruohojärven kartanon tallia kun Soile kävi jo 15-vuotiaan hevosensa kanssa treeneissä metrisillä ja metrikympin esteillä. Yksittäisenä isompaakin.

"Satu sanoi silloin, että jos tämä olisi nuorempi, se hyppäisi mestaruuksissa."

Tästä on nyt 20 vuotta aikaa. Ehkä ne mestaruudet olisi kannattanut hypätä!

"Papun ehdoton idoli oli Ivrig!" Rautavirta kertoo. Hän tunsi 44-vuotiaaksi eläneen shetlanninponin aikoinaan itsekin, sillä ensimmäinen kisaponi ratsastuskoulussa oli Ivrigin tytär Mamman Kulta-Hippu.

Elinvoima

Mikä on hevosen elinvoiman salaisuus?

"Nuori seura varmaan. Papu elää laumassa 7-vuotiaan shettiksen ja arabin ja 6-vuotiaan Erämaan Viimeisen eli Vaivan (Humeeti - Filmiira, Vieskerin Vire) ja 4-vuotiaan Unihiekkamyrskyn eli (Myyn Merran Roihu - Vendy, Vieskerin Vire) kanssa, jotka ovat suomenhevosia ja Papun sukulaistyttöjä samasta Muistin emälinjasta."

Hevosta ei unohdeta tarhan nurkkaan siksi, että se on vanha, vaan sen kanssa tehdään joka päivä sen mukaan, mitä se pystyy. Parivaljakon toisena hevosena se pötköttää hyvin menemään.

"On se toki jäykempi jo eikä pukittele enää ihan niin vetreästi, mutta saattaa koettaa sitäkin, etenkin, jos laukkaan tuolla ilman satulaa."

Soile kertoo, että laumassaan Papu on kiistaton johtaja ja päättää mitä milloinkin tehdään.

"Jos se haluaa painia, yleensä Mohr Al Shamalin kanssa, sitten painitaan."

Hoito on hyvää ja tarkkaa.

Talossa on hevoshieroja, sillä Soilen mies on monen kilparatsun tuntema Marko Kaunisto. Palveluja kyllä käytetään.

"Marko hieroo Papun säännöllisesti."

Hankoside meni toisesta etujalasta parikymppisenä, mutta parani hyvin.

2015 Papu sai ummetusähkyn, kun ei huomattu ettei se sähkökammoisena ollut juonut vesisaavista, koska liian lähellä saavia napsui sähkölanka. Se vaati kolmen päivän liotuksen Orimattilan klinikalla ja sen jälkeen vielä viikon Viikin hevossairaalassa. Tuntui, että hevonen oli laihtunut sata kiloa, mutta se palasi kuitenkin terveenä kotiin.

Hampaat ovat vielä tallella yhtä lukuunottamatta, jonka se kolhaisi itse karsinan kalteriin niin, että hammas oli lopulta poistettava. Eräskin eläinlääkäri olisi halunnut vetää hampaat pois eorthiin vedoten, mutta omistaja ei suostunut. Hän kuvautti hampaat ja lähetti omalle eläinlääkärilleen, joka totesi, että jos oireita ei ole, on turha ruveta operaatioilla hevosta rasittamaan. Hampaita ja suuta seurataan. "Heti toimitaan, kun on pakko, mutta ei ennen. Mä uskon, että näen hevosestani milloin jokin häiritsee sitä."

Hän kertoo, että kun lohjennut kulmahammas 28-vuotiaana poistettiin klinikalla, sitä piti vetää kahden eläinlääkärin voimin, ja lopulta poistaa pieninä paloina, niin tiukassa se vielä oli.

"Se syö heinää ihan normaalisti ja väkirehut kahdesti päivässä, mutta väkirehut desin mitalla annosteltuina. Siihen lisäksi heinäpellettiä litran verran. Lisävalkuaista se saa tarpeen mukaan. Ei muuta. Ei sille ruveta syöttämään seitsemää kiloa seniorirehua vaan sen takia, että se on vanha, vaan se saa sen määrän, minkä se tarvitsee."

Hevosenpidon tarkkuus käy ilmi siitäkin, että laidunkauteen totutellaan viisi minuuttia pidemmin joka päivä. Jutuntekohetkellä oltiin puolessa tunnissa.

On Papulla cushing, mutta se saa siihen lääkityksen, joka puree hyvin.

Ei sitäkään olisi muuten huomattu, kun rutiinitarkastuksessa, kun eläinlääkäri kymmenen vuotta sitten totesi, että "tää on jo sen ikänen, että testataan cushing". ACT oli sen verran koholla, että lääkitys aloitettiin ja Prascendia on syöty puolikasta tablettia nyt reilut 8 vuotta.

Omistajalla ja hevosella on keskenään kommunikointiväylä, jota voisi kuvailla jaetuksi tajunnanvirraksi. Tahdot saattavat taistella, jos maastolenkillä pitää ylittää isompi lätäkkö. Niistä Papu ei pidä, mutta hetken neuvottelun jälkeen isommastakin lätäköstä kyllä mennään.

Muutama vuosi sitten kun käytiin ottamassa taidekuvia Yyterin rannalla, mereen menemisestä piti ensin neuvotella.

"Se on ensin tosi pahana, että älä akka luulekaan, että tonne meen, mutta suostuu sitten kuitenkin lopulta aina."

Kuvat saatiin. Ja hyvä, että saatiin, sillä Sanna Kostamon kuvat ovat valtavan hienoja.

Soile ei halua antaa periksi iälle. Hevosensa kuolemaa hän ei suostu visioimaan yhtään, ja sanoo, että kaikki asiasta aina jossain vaiheessa kysyvät.

"En halua maalailla piruja seinille. Nyt se on kunnossa ja se on se, minkä mukaan mennään", hän kuittaa. "Se voi hyvin olla tossa vielä 10 vuoden päästä."

"Ei tässä olla terveitä itsekään. Sain aivovamman ja muita vammoja ratsastusonnettomuudessa, kun hevonen tuli niskan kautta ympäri ja sairastan myös fibromyalgiaa. Katsotaan kuka tässä ensimmäisenä on pois pelistä", hän naurahtaa.

Selvä. Tämä keskustelu on käyty.

Onko kyse hyvästä hoidosta vai hyvistä geeneistä?

"Molemmista?"