Kirja-arvio: Mitä on eteenpäin ajatteleminen?

Sopivasti joulumarkkinoille julkaistun uuden kirjan nimi on ytimekäs ja konstailematon: "Ratsastuskirja".

Alaotsikko "Ajatuksia ja vinkkejä ratsastajille" vihjaa, että kyseessä ei ole perinteinen tee näin -teos, vaan ote on enemmänkin pohdiskeleva.

Kirja on kaikin tavoin kaunis, hyvä ja tarpeellinen.

Se on vuoropuhelua kokeneen ratsastuksenopettajan Tiina Tarkkalan ja hänen oppilaanaan pikkupoikana aloittaneen, sittemmin kansainväliseksi GP-kouluratsastajaksi nousseen Ville Vaurion välillä. Kumpikin näkee asiat omasta perspektiivistään, mutta näkemykset eivät riitele keskenään.

Visuaalisuus sitten. Jo kansi antaa lupauksen siitä, että kameran takaa löytyy luovuutta.

Vaurion äidin Johanna Vaurio-Teräväisen upeat ja loistavasti tekstejä kuvittamaan valitut valokuvat tuovat kirjaan lisäulottuvuuden. Esimerkkinä hyvästä kuvan ja tekstin liitosta toimii sivulla 35 ruoho suussa ympäristöään kuuntelemaan jähmettynyt hevonen. Kuvaa katsoessa huomaa miettivänsä, pienen kauhun vallassa, mitä seuraavassa hetkessä mahdollisesti tapahtui.

Valokuvaajan tuntien on vain loogista, että kuvissa on paljon kouluhevosia, melko paljon issikoita, muutama shettis ja yhdessä kuvassa upeat islantilaisvillapaidat.

Kuvat toimivat, ja niin toimii tekstikin. Se saa ajattelemaan syitä ja seurauksia, mikä lienee aina hyvä asia.

Pähkinänkuoreen tiivistetyt ydinasiat ja vinkit toimivat lukujen lopussa hyvin.

Tarkkala näkee paljon vaivaa kertoessaan kirjan alkuosassa minkälaisen eläimen kanssa ollaan tekemisissä.

"Käyttäytymistä määrittelevät eniten sen kaksi voimakkainta vaistoa, pako- ja laumavaisto. Hevonen onkin yksi niitä harvoja saaliseläinlajeja, joita ihminen kouluttaa. Saaliseläimellä tarkoitetaan eläintä, joka puolustautuu vihollisilta pakenemalla, eikä hyökkää kuin pakon edessä", Tarkkala kirjoittaa.

Tätä tuskin koskaan voi liikaa toistaa.

Tarkkala kehottaa katselemaan maailmaa hevosen silmin. Moni kuvittelee niin tekevänsä, mutta ei toisen olennon mielenmaiseman kuvitteleminen ole kovinkaan helppoa. Etenkään, kun kyse on kahdesta niinkin erilaisesta olennosta kuin ihmisestä ja hevosesta.

Hän muistuttaa, että saaliseläimen ei ole tarvinnut kehittää päättelytaitoja, koska sen ei ole tarvinnut pyydystää ruokaansa, ruoho ei juokse karkuun tai piiloudu. Että hevosen aivoista puuttuu kokonaan etuotsalohkon kuori, jossa tällaiset toiminnot tapahtuvat.

"Vaikka hevosen käyttäytyminen ihmisen kanssa usein vaikuttaa loogiselta, perustuu se aikaisemmin opittuihin asioihin ja lukemattomiin toistoihin. Samasta syystä hevosella ei myöskään ole moraalia sillä tavalla kuin me sen ymmärrämme. Näin ollen hevonen ei missään elämänsä vaiheessa voi oppia tietämään, mikä on ihmisen maailmassa oikein ja mikä väärin, vaan se alkaa toteuttaa sitä käyttäytymismallia, joka nopeimmin antaa sille mielihyvän tai helpotuksen."

Näitä asioita on viime vuosina kerta toisensa jälkeen toistettu, mutta liikaa niistä ei voi muistuttaa, niin olennaisen tärkeitä ne ovat.

Ville Vaurio muistelee erästä oman uransa koulutuskokemusta, jossa hän kuvitteli palkitsevansa hevosta laukanvaihdosta, mutta palkitsikin pukista, joka tuli laukanvaihdon kanssa.

"Kolmannen kerran tulimmekin sitten lävistäjän pukkilaukassa, sillä hevonen taisi ymmärtää minut väärin. Ei se haitannut, hevonen oppi vaihdot kyllä hyvin, mutta se oli hyvä esimerkki siitä, kuinka voimme opettaa hevosia myös vahingossa väärin."

Käsitteet

Kirjassa käydään läpi keskeisiä, vaikeita käsitteitä. Ainakin vaikeita sanoittaa. Kuinkahan monelle ne loppujen lopuksi avautuvat?

Esimerkiksi puolipidäte? Mystinen puolipidäte?

Milloin hevonen on läpi? Mitä tarkoittaa "ylämäkeen"?

Entä mitä on hevosen eteenpäinpyrkimys?

Asiaa avataan näin: "On tärkeää tehdä ero eteenpäin menemisen ja eteenpäin ajatuksen välille. Ensimmäinen liittyy vauhtiin, jälkimmäinen tunteeseen. Eteenpäin ajattelevaa hevosta on paljon helpompi ratsastaa rauhallisesti ja eleettömästi. Hevonen voi siis ajatella eteenpäin ja mennä todella hiljaa, kuten piruettilaukassa."

Paras opettaja tarvitsee tulkin

Entä jos ei ole tavoitteita? Jos haluaa vain harrastaa? Eikö niinkin opi?

Tarkkala sanoo usein oppilailleen, että hevonen on ratsastajan paras opettaja, mutta ratsastuksenopettaja tai valmentaja tarvitaan tulkiksi ratsastajan ja hevosen välille.

Vaurion mielestä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista tulevaisuuden ammattilaisille on rohkeus.

"Ole rohkea ratsastaja, kun teet jotain, vie se loppuun", Vaurio sparraa. Mutta jos ja kun tähän kuvittelee tilanteen elävässä elämässä, vaikka kentällä, jonka laidalla on katselijoita, voi kysyä, kannustaako nykyinen ilmapiiri varsinaisesti rohkeuteen.

Kirjassa on myös pätkä somesta, olkoon se kokonaisuudessaan tässä.

"Tämän päivän some-kulttuuri aiheuttaa paineita ja välillä pahaa mieltä varsinkin nuorison keskuudessa. Ratsastustunnilla olevaa tallikaveria saatetaan kuvata – yleensä salaa – ja julkaista negatiivisin kommentein varustetut videot eri kanavilla. Kyseisen ratsastajan itsetunto ei taatusti tästä nouse, ja tilanne saattaa johtaa koko harrastuksen lopettamiseen. Tällainen käytös on tietenkin erittäin ikävää ja asiatonta.

Se täyttää kiusaamisen tunnusmerkit ja voi olla poliisiasia.

Ratsastuskoulut yrittävät parhaansa mukaan estää tällaista toimintaa esimerkiksi kieltämällä kuvaamisen ratsastustuntien aikana. Tämä on kaksipiippuinen juttu, oikeista syistä tehdyllä kuvaamisella edistetään ratsastajan oppimista, ja välillä saattaa kuulla myös väitteitä siitä, että kuvaaminen on kiellettyä koska ratsastuskoulu haluaa peitellä joitain tunnilla tapahtuvia asioita. Ratsastustuntien mahdollisella kuvauskiellolla on kuitenkin vain yksi syy, ja se on kiusaamisen estäminen.

Myös kilparatsastajat saattavat iästä ja taitotasosta riippumatta joutua kovinkin rankan some-ryöpytyksen uhreiksi. Vaikka osa heistä on varsin kokeneita ja ammattilaisia, tuntuu negatiivinen arvostelu kenestä tahansa aina ikävältä. Väistämättä tulee mieleen myös kysymys siitä mitkä ovat arvostelijoiden tiedot, taidot ja valmiudet arvioida muiden suorituksia."

Sanomattakin selvää? Ehkä. Sanomalla kuitenkin vielä selvempää.