Onnettomuustilanne järkyttää myös silminnäkijöitä – "Talleilla pitäisi olla osaamista henkiseen ensiapuun ja arviointiin"
Ratsastus tiedetään vaaralliseksi lajiksi, jossa voi loukkaantua pahasti. Ratsastaja kuoli tiistaina pudottuaan hevosen selästä yksityistallilla Espoossa, ja edellisen kerran ratsastaja kuoli vuosi sitten Paimiossa pudottuaan hevosen selästä.
Yllättäen tapahtuva onnettomuus järkyttää niin paikalla olijoita kuin uhrin läheisiä. Traumapsykologi Soili Poijula sanoo, että onnettomuustilanteiden varalle pitää aina olla toimintasuunnitelma.
”Jonkun pitää ottaa vastuu uhrin auttamisessa ja avunsaamisessa ja toiset ottavat vastuun silminnäkijöistä, kunnes ammattiauttajat saapuvat paikalle.”
Soili Poijula
- On vuonna 2000 perustamansa Oy Synolon Ltd:n ja Suomen Traumaterapiakeskuksen toimitusjohtaja.
- Laillistettu psykologi, laillistettu psykoterapeutti ja kouluttajapsykoterapeutti. Toi traumapsykologian Suomeen.
- On työskennellyt esimerkiksi suuronnettomuuksissa ja kehittänyt ja tutkinut traumatisoituneiden lasten ja nuorten hoitomalleja.
- Kouluttaa traumatisoituneiden auttajia ja kohtaa työssään traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiviä.
- On julkaissut useita aiheeseen liittyviä teoksia, kuten Surutyö, Lapsi ja kriisi, PTSD Workbook sekä Resilienssi.
Silminnäkijät etäämmälle
Espoossa ensivaste saapui tietojen mukaan nopeasti paikalle ja kuljetti naisen sairaalaan, mutta hän menehtyi vaarattomalta näyttäneessä putoamisessa saamaansa vammaan sairaalassa. Tallilla paikalle olleille annettiin kriisiapua.
Poijula sanoo, että silminnäkijöiden näkökulmasta on tärkeää, että he näkevät, että tilanteessa osataan toimia tehokkaasti ja auttaa uhria, vaikka lopputulos on huono. Se luo paikallaolijoille turvaa.
On myös tärkeää, että paikalle jäävät ainoastaan he, joilla on aktiivinen rooli uhrin auttamisessa. Silminnäkijät pitäisi ohjata mahdollisimman nopeasti pois tilanteesta.
”Mitä enemmän ihminen saa näkö- ja aistimuistoja traumaattisesta tilanteesta, sitä kuormittavampaa ja hankalampaa siitä on selvitä. Paras suojauskeino on ohjata ihmiset etäämmälle”, Poijula sanoo.
Läsnä olevien vointi tulisi tarkistaa heti tapahtuman jälkeen, kuten Espoossa olemassa olevien tietojen mukaan tehtiinkin.
Henkinen ensiapu on Poijulan mukaan ensimmäisenä sitä, että paikalla on rauhallinen ihminen, joka ottaa kontaktia silminnäkijöihin ja selvittää, mitä kukin tarvitsee siinä tilanteessa ja varmistaa jokaisen yhteydet omiin läheisiinsä.
”Se ei ole vielä keskustelun paikka, vaan katsotaan, miten järkyttyneitä ihmiset ovat ja kuinka toimintakykyisiä he ovat. Suurin osa on ohjattavissa onnettomuustilanteessa, vain pieni osa ihmisistä joutuu paniikkiin.”
”Samalla tavalla, kun on ensiaputaidot, talleilla pitäisi olla osaamista henkiseen ensiapuun ja arviointiin. Yksin ei saa jäädä.”
Henkinen ensiapu tärkeää
Suomen Punainen Risti on julkaissut henkisen ensiavun oppaan, sen Poijula suosittelee vähintäänkin lukemaan. Hän toivoo myös, että ratsastusharrastuksen piirissä, joka on valtakunnallista toimintaa, järjestettäisiin yhteisiä koulutuksia aiheesta.
”Henkisen ensiavun pitäisi olla kansalaistaito, ja etenkin, jos ollaan toiminnan järjestäjiä ja ylläpitäjiä.”
Poijula sanoo, että silminnäkijöille pitäisi antaa heti paikan päällä tieto, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tarjotaanko tallin puolesta esimerkiksi yhteinen kokoontuminen, jonne tulee kriisityön ammattilainen.
”Psykologinen ensiapu pitää saada ensimmäisten päivien aikana, jolloin arvioidaan, onko joku niin järkyttynyt, että tarvitsee kriisityön apua.”
Poijulan mukaan tärkeintä on auttaa heitä, jotka ovat fyysisesti altistuneita tapahtumalle, mutta tiiviissä talliyhteisössä ei ole huono ajatus järjestää myös isompaa tilaisuutta, joka palvelee kaikkia. Tilaisuudessa on hyvä tarjota tarkistettua faktatietoa tapahtuneesta.
Poijula puhuu psykoedukaatiosta. Käypä hoito -sivuston mukaan koulutuksellisella terapialla (psykoedukaatiolla) tarkoitetaan hoitoa, jossa keskeinen ainesosa on tietojen antaminen sairaudesta ja sen hoidosta; potilaan ja hänen omaistensa kuunteleminen ja jonka tarkoituksena on potilaan ja hänen läheistensä voimaannuttaminen sekä sairauden ja sen seurausten kanssa selviytyminen.
”Ihmisiä auttaa, että he ymmärtävät, millaisia reaktioita tapahtumasta voi seurata. Ihmiset reagoivat voimakkaasti ensipäivinä, mutta yleensä reagoinnin pitäisi mennä ohi 2–3 viikossa niillä, jotka eivät ole asianosaisia.”
Kaikessa tulee huomioida, että tilanne voi vaikuttaa eri tavalla eri ihmisiin. Ihmisille, joilla on taustallaan omia traumaattisia kokemuksia, joita ei ole hoidettu, tapahtuma voi käynnistää omia traumoja. Siksi Poijulan mukaan on tärkeää, että yhteisössä tarjotaan vähintään yhteinen kirjallinen info.
”Tehokkaampaa on, jos ihmiset voivat kokoontua yhteen, mutta tiedottaminen tuo turvaa.”
Se on muistettava, että kuolema on julkinen tieto, mutta käytännössä kaikki muu on yksityisyyden piirissä olevaa, joten muun tiedon julkaisemiseen voi saada luvan viranomaiselta.
Liitto ohjaa paikallisille toimijoille
Suomen Ratsastajainliiton toiminnanjohtaja Jukka Koivisto sanoo, että yleisellä tasolla kriisiapua haetaan saatavilla olevilta, koulutetuilta ammattilaisilta.
"Ensimmäiset neuvot avun hakemiseen antaa moniesti ensihoitohenkilöstö onnettomuuspaikalla. SRL:ssä ohjaamme hakemaan kriisiapua paikallisilta toimijoilta, kuten oman alueen terveydenhuollosta tai yhdistyksiltä. Erityisesti, jos tapaus on koskettanut isoa määrää ihmisiä, lapsia tai nuoria tai on ollut henkisesti kuormittavaa. Esimerkiksi kilpailuissa tai ratsastustunneilla tapahtuvat onnettomuudet ovat usein tällaisia", Koivisto sanoo.
Liiton tallineuvojat neuvovat ja opastavat jäsentalleja turvallisuusasioissa, myös onnettomuuksiin varautumisessa. Jäsentalleilta edellytetään Koiviston mukaan muun muassa EA-kouluttautumista ja turvallisuusasiakirjaa, jossa huomioidaan onnettomuustilanteissa toimiminen.
"Tallikohtainen suunnitelma ja paikallisten kriisiaputoimijoiden tunteminen etukäteen on yleensä tehokkain varautumiskeino, sillä käytettävissä olevat tukikanavat vaihtelevat alueellisesti". Koivisto lisää.
Itseapukeinoja on
Suurin osa ihmisistä tarvitsee toisen ihmisten tukea selvitäkseen traumasta, mutta on olemassa myös itseapukeinoja, joilla omaa oloa voi auttaa. Poijulan mukaan on paljon sellaista, mitä voi itse tehdä toipuakseen muistikuvista.
Ylivireisyyttä voi vähentää ja rauhoittaa itseään esimerkiksi palleahengittämisellä, lihasrentouttamisella tai mindfullnesilla, Poijula luettelee. Perustarpeista huolehtiminen on yksi itseauttamisen keino, ja myös puhuminen auttaa.
”Asiasta kannattaa puhua oman sietokyvyn mukaan.”
Traaginen tapahtuma voi vaikuttaa myös omaan haluun tai epävarmuuteen nousta hevosen selkään. Poijula muistuttaa palveluntarjoajia siitä, että on tärkeää, että henkilökunta saa apua omaan järkytykseen ja toimintakyvyn palautumiseen, koska he ohjaavat asiakkaita.
”Kun he osaavat toimia turvallisesti ja kannustaa, voi ajatella, että harjoittelemassa kävijät saavat tukea harrastuksensa.”
Poijula sanoo, että välttely on huono selviytymiskeino, koska se johtaa vain häiriöihin.
”Kannattaa altistaa itseään oman sietokyvyn rajoissa. Alussa ei kannata mennä tilanteisiin, jotka ovat liian samalaisia kuin lähtötilanne, mutta olisi hyvä altistaa itsensä sille, mikä on kuitenkin normaalia tekemistä. Se auttaa.”
Tukes selvitti turvallisuutta
Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukes julkaisi alkuvuodesta 2023 selvityksen, jossa se oli tutkinut ratsastuspalveluiden turvallisuutta. Selvitys sisältää Tukesiin vuosina 2017–2021 ilmoitetut onnettomuudet.
Aineistossa oli mukana 136 onnettomuutta, joista 127 tapahtui ratsastajan pudotessa hevosen selästä, ja useimmiten tasapainon menetyksiä tapahtui estetunnilla. Eniten ilmoituksia oli tullut ratsastuskouluilta, niissä tapahtui viiden vuoden aikana 90 onnettomuutta. Harraste- tai ratsutalleissa tapahtui 20 onnettomuutta, vaellustalleilla 15 onnettomuutta, seurojen toiminnassa 7 ja täysihoito- tai yksityistalleilla 3 onnettomuutta.
Aineistosta puuttuivat kotitalleissa tapahtuneet onnettomuudet.
Ratsastuspalveluiden tarjoajilla on velvollisuus ilmoittaa palveluissaan tapahtuneista onnettomuuksista. Velvollisuus koskee myös täysihoitotalleja, mutta käytännössä aktiivisimmin onnettomuuksista ilmoittavat ratsastuskoulut.
Näin annat henkistä ensiapua onnettomuustilanteessa
Käyttäydy rauhallisesti.
Puhu loukkaantuneelle.
Kuuntele häntä.
Pysy autettavan luona, älä jätä häntä yksin.
Pidä huolta ja kosketa, jos se on luontevaa.
Kerro rehellisesti, mitä on tapahtunut ja miten tilanne etenee.
Pidä uteliaat loitolla.
Muista, että myös auttajana voit tarvita apua.
lähde: Suomen Punainen risti
Milloin toipumiseen tarvitaan ammattiapua?
Monet selviävät mieltä järkyttäneestä kokemuksestaan omin avuin tai läheisten tuella. Joskus toipumiseen tarvitaan ammattiapua.
Suomen Punainen Risti neuvoo ohjaamaan ihminen avun piiriin, jos hänellä on näitä oireita:
Nukahtaminen ja nukkuminen on vaikeaa
Keskittyminen vaikeutuu
Ihminen kärsii fyysisistä oireista, joille ei löydy selitystä (esimerkiksi toistuvasta päänsärystä ja vatsaoireista)
Ihminen eristäytyy muista ja kokee yksinäisyyttä
Arkirutiinit eivät suju
Ihminen käyttää liikaa alkoholia tai lääkkeitä
Mielessä pyörivät itsemurha-ajatukset.
Apua saa esimerkiksi auttavista puhelimista, terveyskeskuksesta tai sairaalasta. Älä jätä apua tarvitsevaa oireineen yksin.
